Arkistonmuodostaja: Lapuan patruunatehdas
Arkistot: Lapuan patruunatehtaan arkisto I
Lapuan patruunatehtaan arkisto II
Lapuan patruunatehtaan arkisto III
Lapuan patruunatehtaan arkisto IV


Toiminta- tai elinvuodet

1923 -

Arkistonmuodostajaluokituksen alaryhmä

Metalli- ja konepajateollisuus

Arkistonmuodostajakohtaiset kuvailutiedot

  • Historia tai elämäkerta

    Valtion patruunatehdas perustettiin eduskunnan päätöksellä 27.3.1923. Puolustusministeriö päätti sijoittaa tehtaan Lapualle, Lapuan Sähkö Osakeyhtiön omistamaan, entiseen Eino Lahdensuon saharakennukseen. Suuri, noin 5 vuoden ikäinen tehdasrakennus uudistettiin ja alueelle tehtiin useita uudisrakennuksia professori Onni Tarjanteen suunnitelmien mukaan. Teknisen henkilökunnan koulutti ja ensimmäiset koneet toimitti tanskalainen Nielsen & Winther. Valtion patruunatehtaan avajaisia vietettiin 31.1.1925. Vielä vuoden 1925 ajan toiminta jatkui koevalmistuksen nimellä. Vuoden 1929 lopussa tehtaalla oli 200 työntekijää, jotka valmistivat noin 10 miljoonaa patruunaa vuodessa. Huhtikuussa 1932 tehtaan johtaja, jääkärieverstiluutnantti Volter Asplund kuoli myrkytykseen. Erittäin laajasti julkisuudessakin käsitellyssä tapauksessa syylliseksi todettiin johtajan kotiapulainen, tehtaan tuotantoa koskevista asiakirjoista kiinnostuneiden ulkopuolisten toimeksiannosta. Puolustusministeriön sotatalousosasto laajensi tehtaan tuotantoa huomattavasti vuodesta 1937 alkaen. Vaajakosken Kanavuoresta löydettiin sopiva kallio, johon louhittiin loppuvuodesta 1938 alkaen maanalainen tehdassuoja. Syksystä 1939 lähtien tehtaan yksiköitä hajasijoitettiin Kokkolaan, Ähtäriin ja Lapuan Konepajalle. Kanavuoressa patruunavalmistus aloitettiin vuodenvaihteessa 1943–1944. Sodan aikana tehtaan työntekijämäärä nousi yli tuhanteen. Vienti aloitettiin vuonna 1934, ensimmäisenä Viroon. Välirauhan 1944 jälkeen puolustusministeriön tilaukset peruutettiin, ja vain puolivalmiit työt tehtiin valmiiksi. Johtokunta päätti maaliskuussa 1945 siirtää tehtaan kokonaan Kanavuoreen ja lopettaa toiminnan Lapualla. Ministeriö ei kuitenkaan hyväksynyt päätöstä. Kanavuoren ja Lapuan tehtaat sekä Valtion sytytintehdas yhdistettiin 1946 Jyskän tehtaaksi, mutta päätös purettiin pian. Kanavuoren tehdas siirrettiin takaisin Lapualle, josta alettiin käyttää nimeä Lapuan tehdas. Käytännöllisistä ja perinnesyistä laatumerkkinä oli edelleen vanha VPT. 13.4.1976 tehtaalla tapahtui tuhoisa räjähdysonnettomuus. Pohjanallilataamon räjähdyksessä kuoli 40 tehtaan työntekijää, heistä 35 naista. Onnettomuuden jälkeen tehdasta alettiin siirtää pois Lapuan keskusta-alueelta. Uusi sijoituspaikka löytyi noin 5 kilometrin päästä Jouttikalliolta. Siellä avattiin keväällä 1978 uusi pohjanallilataamo, ja vähitellen kaikki tehtaan toiminnon siirtyivät sinne uusiin tiloihin. Uusi hylsy- ja luotitehdas avattiin 1984. Lapuan patruunatehtaan entiset tilat Lapuan keskusta-alueella siirtyivät Lapuan kaupungin omistukseen vuonna 1993. Nykyään siellä toimii Vanhan Paukun kulttuurikeskus. Teknilliset johtajat / toimitusjohtajat: Diplomi-insinööri Väinö Palomäki 1923–1925 Diplomi-insinööri Urho Tikkanen 1925–1927 Insinööri Kosti Veltheim 1927–1929 Jääkärieverstiluutnantti Volter Asplund 1929–1932 Diplomi-insinööri Onni Leppänen 1932–1945 Diplomi-insinööri Aukusti Hakola 1945–

  • Julkaisut, tutkimukset

    Martti V. Terä: Lapuan patruunatehdas 1923–1963. Helsinki 1963. Helena Teräväinen: Lapuan Vanha Paukku – uudeksi rakennettu ja puhuttu. Kulttuuriympäristön diskursiivinen muodostuminen tapaustutkimuksessa. Väitöskirja. Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston tutkimuksia 2006/24. Espoo 2006. Arto Juurakko: Patruunatehtaan räjähdys. Historiaa ja muistikuvia. Edita, Helsinki 2006.

  • Järjestelytyöt

    Lapuan patruunatehtaan arkisto luovutettiin Vaasan maakunta-arkistoon järjestämättömänä ja luetteloimattomana. Asiakirjojen säilytysyksiköiden tiedot eivät vastanneet sisältöä ja alkuperäisen järjestyksen palauttaminen oli suurelta osin mahdotonta. Arkistosta muodostettiin neljä kokonaisuutta: valmistusasiakirjat (I), hallintoarkisto (II), talousarkisto (III) ja henkilöstöarkisto, johon liitettiin myös avustus-, sairaus- ja hautauskassojen arkistot (IV). Koska järjestämistyö on suurimmaksi osaksi tehty inventointitasolla, on huomioitava, että arkistot, sarjat ja arkistoyksiköt voivat sisältää asiakirjoja, jotka kuuluisivat toiseen arkistokokonaisuuteen, sarjaan tai arkistoyksikköön.

  • Edeltäjät ja seuraajat

    Tehdas siirtyi 6.9.1945 puolustusministeriöltä kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuuteen ja 29.3.1946 osaksi Valtion Metallitehtaita, Valmetia. Vuodenvaihteessa 1954–1955 tehdas siirtyi jälleen puolustusministeriön haltuun. Sen nimeksi tuli Lapuan patruunatehdas. Vuonna 1991 tehdas yhtiöitettiin Patruunatehdas Lapua Oy:ksi, joka osti seuraavan vuoden alussa saksalaisen patruunatehtaan SK Jagd- und Sportmunitions GmbH:n. Syyskuussa 1996 tehdas liitettiin osaksi valtiollista Suomen Puolustusvälineteollisuutta. Konsernin nimi muutettiin huhtikuussa 1997 Patriaksi, ja Lapuan yksikkö sai nimekseen Patria Lapua Oy. Elokuussa 1998 Patria perusti pohjoismaisten kumppaneiden kanssa Nammo- konsernin (Nordic Ammunition Company). Nammo Lapua Oy käsittää Lapuan tehtaan lisäksi Vihtavuoren tehtaan Laukaassa. Vuodesta 2005 Nammo-konsernin omistus on jakautunut puoliksi Norjan valtion ja Patria-konsernin kesken. Ketjutehdas myytiin yksityiselle Kauhavan Konepaja Oy:lle vuonna 2002, ja se on jatkanut toimintaansa nimellä Lapua-Ketjut Oy. Nimet Valtion Kiväärinpanostehdas (perustamisvaiheessa) Valtion Patruunatehdas 1923–1946 Valmet 1946–1954 (Jyskän tehdas, Lapuan tehdas) Lapuan Patruunatehdas 1955–1991 Patruunatehdas Lapua Oy 1991–1997 Patria Lapua Oy 1997–1998 Nammo Lapua Oy 1998–



  • Löysitkö hakemasi tiedon? Voit antaa palautetta, jotta voimme kehittää hakujärjestelmäämme e ntistä paremmaksi.