Arkistonmuodostaja: Turun työ- ja ojennuslaitos
Arkistot: Turun työ- ja ojennuslaitoksen arkisto


Muut nimet

Arbetsinrättningen i Åbo
Correctionsinrättningen i Åbo

Viittaukset

seuraaja: Turun keskusvankila (1859 - )

Toiminta- tai elinvuodet

1841 - 1855

Arkistonmuodostajaluokituksen alaryhmä

Työ- ja ojennuslaitokset

Arkistonmuodostajakohtaiset kuvailutiedot

  • Tehtävät

    Turun työlaitoksen perustaminen ja toiminta pohjautui 17. päivänä joulukuuta 1839 työ- ja ojennuslaitoksille annettuun ohjesääntöön. Sen mukaan voitiin irtolaismiehinä tuomita yleiseen työhön mm. laillista toimeentuloa vailla olevat ja pahantapaiset henkilöt, sellaiset, joiden tuli rangaistuksensa kärsittyään korvata työllään varastamansa tavaran arvo, ja neljäs- tai useampikertaisesta juopumuksesta pidätetyt. Jopa kolmastoistakertaisesta juopumuksesta pidätettyjä oli Turunkin työlaitoksessa sen viimeisenä varsinaisena toimintavuonna 1854. Toisaalta ohjesääntö kielsi panemasta työlaitoksiin tarttuvaa tautia sairastavia, työhön kykenemättömiä ja alle 15-vuotiaita henkilöitä. Laitoksessa vangit jaettiin käytöksen perusteella kahteen osastoon, jotka oli pidettävä tarkoin erossa toisistaan. Paitsi irtolaisten siveelliseen kasvattamiseen, johon osastojaollakin pyrittiin, kiinnitettiin huomiota myös heidän huoltamiseensa takaisin vapaaseen yhteiskuntaan. Niinpä moitteettomasti käyttäytyneiden voitiin sallia työskentelevän ilman valvontaa laitoksen ulkopuolella. Ahkeruuteen vankeja kannustettiin lupaamalla työstä pieni korvaus, joka maksettiin vapauttamisen yhteydessä. Ahkera ja moitteeton työvanki saatettiin myös laskea laitoksesta kotipaikkakunnalleen etsimään itselleen työpaikkaa. Työlaitoksen johtokunnan tuli kesäkuisin kirkoissa kuuluttaa työpaikkaa niille vangeille, jotka seuraavana syksynä palkollisten pestaamisaikaan voitiin vapauttaa. Työvangille palveluspaikan saaminen oli tärkeää, sillä vuoden 1839 ohjesäännön mukaan työvankeus oli pituudeltaan epämääräinen eikä siihen tuomittua voitu vapauttaa, ennen kuin hän oli saanut vuoden 1804 yleisistä työpaikoista annetun asetuksen edellyttämän laillisen toimeentulon ja osoittanut hyvää käytöstä työlaitoksessa.

  • Historia tai elämäkerta

    Miespuolisten irtolaisten yleiseksi työpaikaksi tarkoitettu Turun työ- ja ojennuslaitos aloitti väliaikaisena toimintansa v. 1841 Turun linnassa sijainneen kruununvankilan yhteydessä. Yleiseen työhön tuomitut tekivät puusepäntöitä, kehräsivät lankaa ja kutoivat liina- ja villakankaita sekä olivat kivenhakkuutöissä. Työpäivät olivat pitkiä, kun työntekoa pidettiin tärkeimpänä vankeinhoidollisena kasvatuskeinona. Herätys tapahtui pimeänä vuodenaikana klo 5 ja valoisana klo 4. Tuntia myöhemmin ryhdyttiin työhön, joka jatkui klo 8 alkavaan aamiaistuntiin asti. Klo 9 - 12 tehtiin työtä kuten myös klo 13 - 19 alemmassa osastossa ja klo 14 -19 ylemmässä osastossa. Pakkotyöhön tuomittuja käytettiin työvoimana myös, kun uuden työlaitoksen rakentaminen v. 1845 aloitettiin Kakolanmäellä. Pakkotyörakentaminen edistyi hitaasti, sillä vasta 1.7.1853 pääsi Turun työ- ja ojennuslaitos muuttamaan arkkitehti E.B. Lohrmannin piirtämään graniittilinnaan. Työlaitosohjesäännön mukaan Turun työ- ja ojennuslaitoksen valvonta kuului Turun ja Porin läänin maaherralle, joka myös huolehti laitoksen toiminnasta yhdessä johtokunnan kanssa. Johtokunta kokoontui vähintään kerran kuukaudessa, ja työlaitoksessa suoritettiin pari kertaa viikossa tarkastuskäynti, jonka kukin johtokunnan jäsen teki vuorollaan. Laitoksen virkamiehiä olivat saarnaaja, lääkäri, sihteeri ja kirjanpitäjä, joilla kaikilla oli oikeus sivutoimien pitämiseen. Palveluskuntaan kuuluivat päällymies ja kummankin osaston vahtimestari sekä kahdeksan vartijaa. Lisäksi johtokunnalla oli oikeus palkata vankien ammattiopetusta varten käsityöläisiä tarpeen mukaan. V:n 1854 lopulla oli laitoksessa jäljellä enää 16 miestä ja 1855 toiminta loppui kokonaan. kun viimeisetkin vangit vapautettiin 23.5.1855 annetun keisarillisen armahduksen nojalla. Tämän jälkeen työlaitoksen rakennuksia käytettiin sotaväen majoittamiseen, kunnes ne v. 1860 päätettiin luovuttaa perustettavaksi suunnitellulle rangaistusvankilalle.