Elämää Suomen varuskunnissa

Venäläinen sotaväki Suomessa

Venäjä valloitti Suomen sodassa vuosina 1808-1809 ja Suomi liitettiin autonomisena osana Venäjän keisarikuntaan. Autonomisen aseman myötä Suomi sai oman hallituksen eli senaatin toimituskuntineen sekä omat keskusvirastot. Keisarin edustajana Suomessa toimi kenraalikuvernööri ja erityisesti kahdella hallinnonalalla, ulkoasiain- ja puolustushallinnossa, Suomi oli riippuvainen Venäjän hallinnosta.

Suomessa toimi omaa sotaväkeä, joka oli joko värvättyä (1812-1905), ruotujakoista (1854-1867) tai osittain asevelvollisuuteen perustuvaa (1881-1905). Suomalaisen sotaväen vahvuus oli suurimmillaan Krimin sodan aikana, noin 10 000 miestä.

Venäläisten miesvahvuus vaihteli vuosina 1808-1809 noin 24 000-55 000 sotilaaseen. Maan harvalukuinen väestö joutui majoittamaan tämän sotaväen, mikä oli melkoinen rasitus, vaikka Ruotsin vallan ajalta peräisin olleiden kasarmien lisäksi alettiinkin rakentaa uusia venäläisin voimin.

Venäläisen sotaväen vahvuus, mukaan lukien linnoitustöissä mukana olleet sekä laivasto, vaihteli autonomian aikana noin 9 000 - 125 000 mieheen. Kansalaissodan syttyessä venäläisiä joukkoja oli jäljellä noin 40 000 miestä. Näistä suomalaiset internoivat osan ja lähettivät aseettomina Venäjälle ja venäläiset itse kotiuttivat osan, viimeiset vasta maaliskuussa 1918.

Autonomian aika oli Suomessa varsin rauhallinen jakso, jolloin ainoat sotatoimet olivat Krimin sodan aikaiset tuhotyöt rannikkoseuduilla ja saaristossa. Esimerkiksi vielä keskeneräinen Bomarsundin linnoitus Ahvenanmaalla hävitettiin.

Venäläisen sotaväen toiseksi päätehtäväksi tulikin mahdollisuus osallistua yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen, mikäli suomalaiset olisivat halunneet sitä pyytää.

Sodat ja kapinat

Napoleonin sodat
Sotaperiodit synnyttivät runsaasti asiakirja-aineistoja. Esimerkiksi Napoleonin sodat 1800-luvun alussa, joiden seurauksena Suomi liitettiin suuriruhtinaskuntana Venäjän keisarikuntaan, tulevat aineistossa esiin. Erityisesti vuosien 1809-1815 välinen ajanjakso näyttäytyy Venäjän armeijan tehostuvana läsnäolona. Venäläiset pelkäsivät Ruotsin revanssia, ja vasta vuonna 1812 solmittu Venäjän ja Ruotsin välinen liitto teki venäläisten joukko-osastojen siirtämisen Suomesta Baltian rintamille mahdolliseksi.

Sotaministeri, kreivi Arakcheevin päiväkäskyt 1808 (2.3.1808). VeSa 2562, KA

Krimin sota

Krimin sodan aikana 1854-1856 venäläiset valmistuivat Suomen rannikoiden puolustamiseen, mistä syntyi runsaasti asiakirja-aineistoja. Muun muassa englantilais-ranskalaisen laivasto-osaston rannikon puolustuslaitteille aiheuttamat vahingot kirjattiin huolellisesti. 1800-luvun jälkipuoliskolla ja 1900-luvun alussa Suomen kaupunkeihin rakennettiin uusia varuskunta-alueita Venäjän armeijalle.

Hänen keisarillisen korkeutensa Nikolai I:n pojat suuriruhtinaat Konstantin, Nikolai ja Mihail vierailivat Suomelinnassa 1854 pattereiden ja linnoitusten tarkastusmatkan yhteydessä. VeSa 14832, KA

Yksityiskohta Kivipiirroksesta. Suomenlinnan pomitus 9-10.8.1855. MV Kuva-arkisto

Viaporin kapina

Viaporin kapina alkoi 30.7.1906, kun osa Viaporin sotaväestä nousi kapinaan upseeristoa vastaan huonon kohtelun takia. Kapinalliset uskoivat saavansa tukea muilta joukko-osastoilta, mutta niin ei käynyt ja kapina kukistettiin 60 tunnissa. Kapinasuunnitelman olivat laatineet venäläiset vallankumoukselliset ja Suomen punakaartin päällikkö Johan Kock. Kapinointi liittyi Venäjän-Japanin sodan aiheuttamaan laajaan liikehdintään valaankumouksellisten ja sotaväen keskuudessa Venäjällä.

Viaporin linnoitustykistö 5. ruotu, Raportti Viaporin Tykistökomentajalle: 24.7.1906 virkailija Martynov löysi ammusvaraston siivouksen yhteydessä konekiväärin (kevyen tykin) ammuksia kangaspussissa piilotettuna tyhjään ammuslaatikkoon. Asiasta on laadittu raportti sekä luettelo löydettyistä ammuksista. VeSA 1963, KA.

I Maailmansota

Ensimmäisen maailmansodassa venäläiset pelkäsivät saksalaisten maihinnousua Suomeen, ja suuriruhtinaskuntaa linnoitettiin voimakkaasti. Meripuolustus oli osa niin sanottua Pietarin Suuren merilinnoitusjärjestelmää, ja tässä yhteydessä syntyivät myös Helsinkiä ja Viipuria kiertävät ympyränmuotoiset linnoitusjärjestelmät. Myös sisämaahan rakennettiin erilaisia pienempiä kiinteitä linnoituslaitteita.

Venäläisiä joukkoja lähdössä sotatoimiin Riihimäen asemalta 1914. MV Kuva-arkisto.

Vallankumouksen vuodet

Vuoden 1917 maaliskuun ja marraskuun (lokakuun) vallankumouksen radikalisoiman Venäjän armeijan toiminnasta on säilynyt runsaasti asiakirjatietoja. Samalla ne kuvaavat oivallisesti armeijan sisäistä rappeutumista ja yhteyksien vähittäistä katkeamista Pietarin esikuntiin. Suomen vuoden 1918 sisällissodan myötä venäläiset joukko-osastot poistuivat maasta. Viimeisenä lähtivät Itämeren laivaston Helsingin Katajanokalle sijoitetut alukset.

Venäjän ja Suomen väliaikaisen selvityskomitean puheenjohtajan Edvard Gyllingin saama ilmoitus elintarvikkeiden luovuttamisesta Viaporin intendenttihallituksen varastoista 1918. VeSa 14102, KA.

Rauhan vuodet

Autonomian aikaan sisältyi pitkiä ajanjaksoja, jolloin sotaväkeä ei tarvittu rintamalla. Sotilaat kuluttivat aikaansa muun muassa sen ajan "sotkussa", sotamiesten teetuvassa.

	Sotamiesten teetupa. MV Kuva-arkisto.
	I. Suomenmaalaisen tarkka-ampujarykmentin no 22. Sotamiesten teetuvan tilikirja 1902. VeSa 12302, KA
	Sotamiesten teetupaan hankittiin sokeria, jauhoja ja muita elintarvikkeita useista eri kauppaliikkeistä. Esimerkkinä G. F. Stockmanin liikkeen kuitti 9.5.1902. VeSa 12302, KA.
	Pääesikunta tiedustelee Suomen kenraalikuvernööriltä 1827 mihin säätyyn kauppias Kiselevin poika Timofei on luettava. Hänet on otettu vapaaehtoisena sotamiehenä armeijaan. VeSa 3819, KA.

Upseerien koulutus

Suomen Kadettikoulu (edeltäjä Haapaniemen topografinen koulu) oli 1800-luvulla suurimman osaa aikaa venäläisiltä suljettu. Venäläisten upseerien ja virkamiesten pojat alkoivat saada alempaa upseerikoulutusta Suomessa yhdessä suomalaisten kanssa, kun junkkarikoulu toimi Helsingissä vuosina 1846-1880 pääasiassa Suomen senaatin myöntämän rahoituksen turvin.

Suomenmaalaisen sotilaspiirin esikunnan asiakirjat talon ostamisesta paroni von Bornilta Helsingin junkkarikoulua varten 1870-1872. VeSa 148, KA.

Sotilaiden orvoksi jääneet pojat saivat koulutusta Helsingin kantonistikoulussa 1820-luvulla. Arkkitehti Engelin piirtämässä rakennuksessa Unioninkadun varrella opiskeli 300 orpopoikaa, joiden katsottiin kuuluvan Sotilasdepartementille, ennen kun he menivät armeijaan. Koulu toimi vain muutaman vuoden ja tilat otettiin venäläisen sotilassairaalan käyttöön. Kaksi koulun aliupseeria jäi opettamaan venäjää Helsingin venäläisille lapsille vielä senkin jälkeen kun koulu siirrettiin Pietariin v. 1831.