Monimuotoista rakentamista

Varuskuntia, linnoituksia ja kaupunkeja

Suomen autonominen asema Venäjän yhteydessä muutti sotilaspoliittisen tilanteen sekä rakennettujen linnoitusten merkityksen täydellisesti erityisesti Kaakkois-Suomessa. Linnoitukset oli perustettu puolustamaan Ruotsi-Suomea Venäjää vastaan, osa niistä joutui 1700-luvulla Venäjän haltuun ja venäläiset täydensivät niitä voidakseen käyttää niitä sitten puolustukseen Ruotsia vastaan. Linnoituksia on korjattu, muutettu ja rakennettu uudelleen. Jokaisesta työstä on hyväksytty yksityiskohtainen piirustus ja töiden tarkastusraportti. Kokoelmien kartat ja piirustukset kuvastavat hyvin linnoitustaidon historiaa.

Viaporin linnoitus

Viapori oli 1800-luvulla ainoa niin sanottu 1. luokan linnoitus Venäjän kuuden muun 1. luokan linnoituksen joukossa. Korjaustöitä tehtiin vuosittain v. 1815 lähtien. Krimin sodan jälkeen puolustustöitä tehostettiin ja laajennettiin. 1870- ja 1880-luvulla linnoitusta vahvistettiin entisestään ja linnoitus sai nykyisen hahmonsa hiekkavalleineen ja tykkeineen. 1900-luvulla ulkosaaret sisältyivät linnoitusjärjestelmään.

Viipurin linna ja linnoitus

Viipurin linnan on rakennettu nykyiseen muotoonsa usean vuosisadan aikana. Pyhän Olavin torni oli aluksi nelikulmainen, mutta se muutettiin kahdeksankulmaiseksi 1500-luvulla.

	Viipurilla oli 1800-luvulla edelleen tärkeä merkitys Pietarin puolustuksessa. Se säilytti asemansa, vaikkei Viipurin linnalla ollut sotilaallista arvoa. Llinna ränsistyi korjaustöiden puutteessa. Ttulipalot 1834 ja 1856 raunioittivat sitä pahasti.
	Venäläinen Insinöörihallinto uudisti Linnaa 1891-1894.
	Viipurinlinnassa tehdyt korjaustyöt 1846. VeSA 16773, KA
	Hangossa oli 1800-luvun alkupuolella 200-300 miehen varuskunta. Se rappeutui. Krimin sodan aikana miehistön määrä kasvoi kuusinkertaiseksi. Linnoituksen merkitys lisääntyi jälleen 1910-luvulla sen laajentuessa ulkosaarille.

Kasarmit oli suunniteltu huolellisesti. Suunnittelua määrittivät tarkat pinta-alanormit juuri tietyn sotajoukon tarpeita varten. Käytännössä I maailmansodan syttymisen jälkeen rakennuksissa asui milloin mikin sotajoukko ja vielä sota-ajan vahvuudessa, jolloin mistään asumisen järkevyydestä tai tarkoituksenmukaisuudesta ei voida puhua. Sodan aikana kasarmeihin yritettiin saada mahtumaan kaksinkertainen määrä sotilaita rauhan aikaiseen tilanteeseen verrattuna (0.88 neliösyltä per sotilas, 39-43 sotilasta kasarmisalia kohti) - näin lähinnä vaihtamalla tavallisten sänkyjen tilalle kerrossängyt.

	Viipurin puukasarmi
	Tykistön esikuntaupseerin talo, kanslia ja virka-asunnot Hangossa.

	Osa kasarmeista sijaitsi linnoitusten ulkopuolella. Töölön kasarmi. VeSa 1997, KA.
	Suomenlinnan sairaalarakennusta koskevat asiakirjat 1827. VeSa 14268, KA

Talousrakennukset

	Suomenlinnan keittiöiden ja leipomoiden lukumäärä sekä niiden kunto 1874. VeSa 15425, KA
	Helsingin katajanokalla ollut sotilasleipomo
	Elintarvikemakasiini, Katajanokka, 1844, Helsinki
	Näkymä Suomenmaalaisen tykistörykmentin 3. pataljoonan keittiöstä Kampin kasarmilta. KL 23.I.-52:230a, MV Kuva-arkisto

Kirkot

Suomen valtauskontona oli lännestä tullut luterilaisuus. Itä-Suomessa on kuitenkin ollut vuosisatojen ajan alkuperäistä ortodoksista väestöä omine seurakuntineen ja kirkkoineen. Suomeen sijoitettu venäläinen sotaväki noudatti uskonnollisia tapojaan myös Suomessa. Ortodoksisuutta koskevissa asioissa noudatettiin tarkkaan Pyhän Synodin määräyksiä. Jokaiseen varuskuntaan rakennettiin oma kirkko tai vähintään kappeli.

Useille Venäläisille varuskuntapaikkakunnille muodostui myös ortodoksinen siviiliväestö ja varuskuntakirkot kehittyivät sekä siviilejä että sotilaita palveleviksi seurakuntakirkoiksi.

	Hankoniemi. Pyhän Panteleimonin kirkko.
	Ikonostasin yksityiskohta.
	C.L. Engelin 1820 luvulla suunnittelema Suomenlinnan ortodoksinen kirkko ei toteutunut roomalaisen temppelin muodossa.
	Sen sijaan Suomenlinnan ortodoksien Aleksanteri Nevskin katedraali rakennettiin tyypillisenä sipulikupolikirkkona. Se on 1920 luvulla muutettu luterilaiseen asuun.
	Aleksanteri Nevskin katedraalin historiikki 1800 luvun puolivälistä. VeSa 10954, KA
	Suomenlinnan kirkkopuisto 1850-luvulla.
	Armeijan papisto laati Pietari Suuren määräyksen mukaisesti syntyneiden, vihittyjen ja kuolleiden luetteloita eli metrikoita, joista esimerkkinä vuoden 1819 kuolleiden luettelo. Luetteloon on merkitty vainajan etunimi, isän nimi, sukunimi, kotipaikka sekä siviilisääty. Mahdollinen vaimon nimi ja hänen kotipaikkansa on myös merkitty luetteloon. Kuolinsyy, hautauspaikka sekä papin tiedot lisättiin metrikoihin vuodesta 1820 lähtien kun kirkollista väestökirjanpitoa määrättiin tehostettavaksi sakon uhalla. Lähde: Lappeenrannan jalkaväkirykmentti. Pyhän kolminaisuuden kirkko. Kuolleiden luettelo 1819. VeSa 11888, KA

Armeijan mukana Suomeen saapuneista monipuolista yritystoimintaa harjoittaneista henkilöistä löytyy mielenkiintoisia asiakirjoja.

	Esimerkkinä Suomenlinnaan rakennetuista yksityistaloista on kauppias Sinebrykoffin kapakka 1849. VeSa 14670, KA.
	Viipurin linnan Pyhän Annan kruunun luovuttaminen Suomen viranomaisille yksityistalojen ja kauppojen rakentamista varten 1846. VeSa 16776, KA
	Raportti lääninsihteeri Alftanin, kauppa-apulainen Granbergin, kauppias Popovin ja sotilas Orlovin talojen rakentamisesta Viipuriin 1846. VeSa 16774, KA