SUOMEN SODAN (1808-1809) MAAHERRAT

Napoleonin sotien sivujuonne Suomen sota alkoi venäläisten hyökkäyksellä Kymijoen yli helmikuussa 1808. Suomen armeijan vetäytyessä pohjoiseen hyökkäystoimet ulottuivat jo maaliskuussa Oulun läänin eteläosiin. Silloin tapahtuivat myös venäläisten ylipäällikön kreivi Buxhoevdenin ensimmäiset yhteydenotot läänin maaherraan Jakob Daniel Langeen. Tämä pysyi kuitenkin uskollisena kuninkaalle ja suomalaisten vastahyökkäys painoi huhti-toukokuussa venäläiset läänin rajojen ulkopuolelle. Kesän lopulla sotaonni kääntyi uudelleen ja 14.9. Suomen armeija koki ratkaisevan tappion Oravaisten taistelussa. Samana päivänä kuoli Oulussa maaherra Lange jääden lääninsä viimeiseksi Ruotsin vallan ajan päälliköksi. Lange oli tehnyt parhaansa korjatakseen Oulun puutteellisia sairaalaoloja sodan aikana, joten oli kaiketi sopivaa, että hänen kuolemansa jälkeen maaherran virkatalona toiminut entinen kruununpolttimorakennus tyhjennettiin sairaalaksi

(ASIAKIRJA 3 ja KUVA 1) . Marraskuun 19. päivänä solmitun Olkijoen aseleposopimuksen mukaan Suomen joukkojen oli vetäydyttåvä Kemijoen länsipuolelle kahden viikon kuluessa. Viimeiset sotilaat jättivät Oulun sekasortoisissa tunnelmissa juuri ennen venäläisten saapumista 29.11. Vt. maaherra, laamanni N.V. von Schoultz, oli paennut Ruotsiin muutama päivä aiemmin mukanaan läänin kassa, tilikirjoja ja muita asiakirjoja. Lääni sai tulla toimeen ilman johtajaa neljä kuukautta, ennen kuin keisarin uudeksi maaherraksi nimittämä Karl Henrik Ehrenstolpe ehti virkaansa hoitamaan. Hän joutui välittömästi selvittämään venäläisjoukkojen kuljetus-, muonitus- ja majoitusongelmia, samaan aikaan kuin läänin väestö kärsi sodan ja katovuosien aiheuttamasta nälänhädästä. Kaikesta huolimatta niskurointia uutta järjestystä vastaan ei läänissä juurikaan esiintynyt (ASIAKIRJAT 4-6). Syksyllä 1809 vihdoin solmittu Haminan rauha siirsi Oulun läänin länsirajan Tornionjoelle.


Asiakirja 3a ja asiakirja 3b

Oulun sairaalaolot olivat Suomen sodan aikana surkeassa kunnossa. Puutetta oli paitsi lääkäreistä, lääkeaineista ja tarvikkeista myös sopivista hoitotiloista. Kesällä 1808, kun uusia sotasairaaloita oli perustettu etenevän Suomen armeijan jäljessä mm. Kokkolaan ja Pietarsaareen, Ouluun jäi sotilas- ja siviiliväestön tarpeista huolehtimaan vain jo yli 70-vuotias lääninlääkäri Carger oppipoikineen, yksi pataljoonan kirurgi sekä sotavangiksi jäänyt venäläinen lääkäri ja hänen avustajansa. Maaherra Lange pyysikin 2.7. lääkintökollegiolta, että muuan Zacharias Toppelius, joka oli toiminut Cargerin avustajana ennen sotaa ja joka myöhemmin kunnostautui kansanrunojen julkaisijana, voisi palata Ouluun. Kuvan esittämässä vastauksessaan maaherralle 14.7. lääkintökollegio torjui pyynnön, koska Toppelius oli määrätty kirurgiksi kuninkaalliseen saaristolaivastoon. Oulun lääninhallituksen lääninkanslian arkisto Ea4:28, fol. 39

Kuva 1


Pian hävityn Oravaisten taistelun 14.9.1808 jälkeen Pulkkilan prikaatinsairaala määrättiin tyhjennettäväksi Ouluun. Lääkärien vetoomuksista huolimatta lääninhallitus ja maistraatti eivät onnistuneet järjestämään asianmukaisia tiloja sadoittain saapuneille potilaille, jotka oli sen vuoksi sijoitettava hajalleen pieniin taloihin, pirtteihin, saunoihin ja ulkorakennuksiin. Monet menehtyivätkin kurjuuteen ja hoidon puutteeseen. Lopulta tilanahtauteen toi helpotusta vt. maaherran suostuminen siihen, että edesmenneen maaherra Langen virka-asuntona toiminut entinen kruunun viinanpolttimon pää- ja asuinrakennus (kuva) tyhjennettäisiin sairaiden varalle. - Vuonna 1776 rakennettu talo toimi maaherran virkatalona 1791-1834 ja sen jälkeen lääninsairaalana vuoteen 1945. Rakennus purettiin 1968. Oulun maakunta-arkiston valokuvakokoelma


Asiakirja 4a, asiakirja 4b ja asiakirja 5a, asiakirja 5b

Ensimmäinen keisarin nimittämä Oulun läänin maaherra Karl Henrik Ehrenstolpe saapui Ouluun maaliskuun alkupäivinä 1809, ja pari viikkoa myöhemmin hän antoi kansalle nimissään julistuksen sekä suomen että ruotsin kielellä. Siinä Ehrenstolpe toivoo, että jokainen tuntisi sydämessään samanlaista kiitollisuutta Aleksanteri I:stä kohtaan kuin hän itse tuntee, ja lupaa seisovansa omasta puolestaan "niin kuin yxi vahva pilari teidän ja kaiken sorrtamisen välillä". Samalla hän varoittaa ryhtymästä petollisiin hankkeisiin uutta esivaltaa vastaan. Asiakirjat 4 eli suomenkielinen versio: Oulun lääninhallituksen lääninkanslian arkisto Da:11 (sidoksen alussa) Asiakirja 5 eli ruotsinkielinen versio: Oulun lääninhallituksen lääninkanslian arkisto Da:11, nro 177


Asiakirja 6

Oulun lääninhallituksen asiakirjoissa on vain pari viitettä läänin virkamiesten saati kansan niskuroinnista Venäjän vallan alkupäivinä. Tyrnävän kappalainen Pehr Junnelius ilmiannettiin ängesleväläisten yllyttämisestä estämään hevostensa joutuminen Venäjän armeijan kuljetusjuhdiksi kätkemällä ne metsään. Kirjeessään nimismies Barckmanille 16.5.1809 maaherra Ehrenstolpe määrää tuomaan kappalaisen kuultavaksi. Tämä sai pysyä virassaan. Oulun lääninhallituksen lääninkanslian arkisto OLKA Da:11, nro 278


Carpelan ja Kustaan sota 1788-1790 Lavonius ja englantilaiset
Nandelstadh ja vuoden 1918 tapahtumat Pehkonen ja vuosien 1939-1945 sodat



Paluu etusivulle