NETTINÄYTTELYN ASIAKIRJATEKSTIT

ASIAKIRJA 1 Kustaan sodan (1788-1790) puhjettua everstiluutnantti Nummers pyysi kuninkaalta ohjeita Kajaanin kihlakunnan rajan puolustamiseksi. Vastauksessaan 23.8.1788 kuningas kehottaa von Nummersia neuvottelemaan asiasta maaherra Carpelanin kanssa. "Me tunnemme Teidän intonne ja taitavuutenne; sen me haluamme jättää Teille ohjeeksi", kuningas kirjoitti vedoten siihen, että tarkat määräykset voisivat johtaa ongelmiin niiden soveltamisessa . Oulun lääninhallituksen lääninkanslian arkisto Ea4:11, s. 271

ASIAKIRJA 2 Kustaan sodan loppuvaiheessa kuningas määräsi maaherra Carpelanin saapumaan prikaatinkomentajana Karjalaan pääarmeijan tueksi. Johdossaan hänellä oli 1300 eri pitäjistä keräämäänsä vapaaehtoista miestä. Esillä oleva asiakirja on Carpelanin tiedoksianto majuri Klingsporille Iisalmesta 14.5.1790. Siinä maaherra ilmoittaa muun muassa, että niille ruotsalaisille upseereille, jotka ylikamarijunkkari G.M. Armfelt on komentanut hänen prikaatiinsa, ei hänellä ole mitään käyttöä. Oulun lääninhallituksen lääninkonttorin arkisto Hm4:3

ASIAKIRJA 3 Oulun sairaalaolot olivat Suomen sodan aikana surkeassa kunnossa. Puutetta oli paitsi lääkäreistä, lääkeaineista ja tarvikkeista myös sopivista hoitotiloista. Kesällä 1808, kun uusia sotasairaaloita oli perustettu etenevän Suomen armeijan jäljessä mm. Kokkolaan ja Pietarsaareen, Ouluun jäi sotilas- ja siviiliväestön tarpeista huolehtimaan vain jo yli 70-vuotias lääninlääkäri Carger oppipoikineen, yksi pataljoonan kirurgi sekä sotavangiksi jäänyt venäläinen lääkäri ja hänen avustajansa. Maaherra Lange pyysikin 2.7. lääkintökollegiolta, että muuan Zacharias Toppelius, joka oli toiminut Cargerin avustajana ennen sotaa ja joka myöhemmin kunnostautui kansanrunojen julkaisijana, voisi palata Ouluun. Kuvan esittämässä vastauksessaan maaherralle 14.7. lääkintökollegio torjui pyynnön, koska Toppelius oli määrätty kirurgiksi kuninkaalliseen saaristolaivastoon. Oulun lääninhallituksen lääninkanslian arkisto Ea4:28, fol. 39

KUVA 1 Pian hävityn Oravaisten taistelun 14.9.1808 jälkeen Pulkkilan prikaatinsairaala määrättiin tyhjennettäväksi Ouluun. Lääkärien vetoomuksista huolimatta lääninhallitus ja maistraatti eivät onnistuneet järjestämään asianmukaisia tiloja sadoittain saapuneille potilaille, jotka oli sen vuoksi sijoitettava hajalleen pieniin taloihin, pirtteihin, saunoihin ja ulkorakennuksiin. Monet menehtyivätkin kurjuuteen ja hoidon puutteeseen. Lopulta tilanahtauteen toi helpotusta vt. maaherran suostuminen siihen, että edesmenneen maaherra Langen virka-asuntona toiminut entinen kruunun viinanpolttimon pää- ja asuinrakennus (kuva) tyhjennettäisiin sairaiden varalle. - Vuonna 1776 rakennettu talo toimi maaherran virkatalona 1791-1834 ja sen jälkeen lääninsairaalana vuoteen 1945. Rakennus purettiin 1968. Oulun maakunta-arkiston valokuvakokoelma

ASIAKIRJAT 4 ja 5 Ensimmäinen keisarin nimittämä Oulun läänin maaherra Karl Henrik Ehrenstolpe saapui Ouluun maaliskuun alkupäivinä 1809, ja pari viikkoa myöhemmin hän antoi kansalle nimissään julistuksen sekä suomen että ruotsin kielellä. Siinä Ehrenstolpe toivoo, että jokainen tuntisi sydämessään samanlaista kiitollisuutta Aleksanteri I:stä kohtaan kuin hän itse tuntee, ja lupaa seisovansa omasta puolestaan "niin kuin yxi vahva pilari teidän ja kaiken sorrtamisen välillä". Samalla hän varoittaa ryhtymästä petollisiin hankkeisiin uutta esivaltaa vastaan. Asiakirjat 4 eli suomenkielinen versio: Oulun lääninhallituksen lääninkanslian arkisto Da:11 (sidoksen alussa) Asiakirja 5 eli ruotsinkielinen versio: Oulun lääninhallituksen lääninkanslian arkisto Da:11, nro 177

ASIAKIRJA 6 Oulun lääninhallituksen asiakirjoissa on vain pari viitettä läänin virkamiesten saati kansan niskuroinnista Venäjän vallan alkupäivinä. Tyrnävän kappalainen Pehr Junnelius ilmiannettiin ängesleväläisten yllyttämisestä estämään hevostensa joutuminen Venäjän armeijan kuljetusjuhdiksi kätkemällä ne metsään. Kirjeessään nimismies Barckmanille 16.5.1809 maaherra Ehrenstolpe määrää tuomaan kappalaisen kuultavaksi. Tämä sai pysyä virassaan. Oulun lääninhallituksen lääninkanslian arkisto OLKA Da:11, nro 278

ASIAKIRJAT 7 ja 8 Raahen pormestari Gregorius Gummerus lähetti toukokuun 30. päivän 1854 tapahtumista kuvernööri Lavoniukselle kaksi kohtalokkaan päivän kuluessa kirjoitettua viestiä. Ensimmäisen viestin hän kirjoitti klo 11, jolloin englantilaisalukset oli vastikään havaittu merellä kaupungin edustalla. ”Useimpien kaupunkilaisten mieliala”, pormestari kirjoittaa, ”on varsin rauhallinen, mutta osittain jopa vähän pelästynyt, niin että viimeisimpien päivien aikana jopa kauppias- ja käsityöläisluokkien piirissä on siirrelty irtainta omaisuutta pois kaupungista.” Seitsemän ja puoli tuntia myöhemmin pormestari joutui tiedottamaan seuraavaa: ”…englantilainen sotajoukko, 130 miestä… on nyt noussut maihin kaupungissa 10-12 veneellä, joista jotkut on varustettu kanuunoilla, sytytettyään sitä ennen tuleen kaupungin koko laivanveistämön, pikiruukin ja kaupunginsatamassa olevat alukset…” Asiakirja 7: Oulun lääninhallituksen lääninkanslian arkisto Ea4:276, dnro 59/181 1854 Asiakirja 8: Oulun lääninhallituksen lääninkanslian arkisto Ea4:276, dnro 60/181 1854

ASIAKIRJA 9 Maistraatti lähetti englantilaisten hyökkäyksestä selonteon kuvernöörille 6.6.1854. Kirjeessä kuvataan varsin yksityiskohtaisesti englantilaisten tekemiä tuhotöitä ja sitä kuinka luopioluotsi Ananias Michelsson johdatti vihollisen Oulun edustalle. Englantilaisten aikomuksena oli selonteon mukaan polttaa myös kasakkakomennuskunnan ja kuvernöörin asuintalot mutta he suostuivat säästämään ne, jottei vallinnut kova tuuli levittäisi paloa koko kaupunkiin. Vastineeksi kaupunkilaisten olisi hankittava heille muonavaroja. Kuvernööri Lavoniuksella ei ollut muuta mahdollisuutta kuin suostua vaatimukseen. Oulun lääninhallituksen lääninkanslian arkisto Ea4:276, dnro 67/169 1854

ASIAKIRJA 10 Kuvernöörin vuosikertomuksessa 1855 kerrotaan Pohjanlahdella risteilevien vihamielisten alusten häirinneen pahoin kaupan harjoittamista. Oulun kauppalaivaston todetaan muodostuvan viidestä kuunarista sekä 39 jahdista ja veneestä. Oulun lääninhallituksen lääninkanslian arkisto Hb:2

ASIAKIRJA 11 Maaherra Nandelstadhin kiertokirje paikallishallinnon edustajille 23.1.1918 toisti senaatin viisi päivää aiemmin lähettämässä sähkeessä esitetyn pyynnön kääntyä ”viipymättä rauhaa rakastavien kansalaisten ja järjestöjen puoleen kehottaen antamaan apua lailliselle järjestysvallalle turvallisuuden ylläpitämiseksi”. Rauhaa rakastavilla järjestöillä senaatti tarkoitti suojeluskuntia. Oulussa sosiaalidemokraatit tulkitsivat kiertokirjeen siten, että maaherra oli pyytänyt maaseudun suojeluskuntajoukkoja Ouluun. Sen maaherra kielsi. Siinä vaiheessa Oulun suojeluskunta oli kuitenkin jo asettanut lääninhallitukseen salaisen vahtimiehistön. Oulun lääninhallituksen lääninkanslian arkisto Da:155, nro 1291

PIIRUSTUS 1 Lääninhallituksen rakennusta linnoitettiin mm. asettamalla ikkuna-aukkoihin lääninarkistosta kannettuja suurikokoisia asiakirjasidoksia, jotka havaittiin heti tarkoitukseen hyvin sopiviksi.

ASIAKIRJAT 12-14 Helmikuun 2.-3. päivänä 1918 Oulussa käytyjen taistelujen jälkeen tuli pohdittavaksi vangittujen venäläisten sotilaiden kohtalo. Kenttäoikeuden 14.2. antaman tuomion mukaisesti 33 matruusia ja sotamiestä teloitettiin. Loput suljettiin Intiön kasarmialueelle odottamaan kotiutusta. Esillä olevat sähkeet kertovat ylipäällikkö Mannerheimin ja maaherra Nandelstadhin helmikuussa käymästä keskustelusta, joka koski venäläisten sotavankien pikaista kotiutusta. Mannerheim tiedusteli mahdollisuutta lähettää sotilaat pohjoista reittiä Muurmannin rautatielle. Nandelstadh ehdotti ensin reittiä Rovaniemi-Kuolajärvi-Kantalahti, mutta asiaa tarkemmin selviteltyään sai tietää, että kuljetus rajalta eteenpäin olisi vaivalloista. Sen vuoksi hän päätyi suosittelemaan reittiä Kajaani-Nurmes-Sortavala, ”sikäli kuin Sortavala on turvallinen.” Lopulta kyseinen siirtohanke näyttää kariutuneen, ja Intiönkankaan venäläiset joutuivat odottamaan kotiutustaan toukokuun lopulle saakka. Oulun lääninhallituksen lääninkanslian arkisto Ea5:13

ASIAKIRJA 15 Vapaan Huollon Oulun läänikeskuksen perustamispöytäkirja 13.11.1939. Maaherra Pehkosen virkahuoneessa perustettiin sosiaaliministeriön ohjeiden mukaan talvisodan edellä Vapaan Huollon Oulun läänikeskus. Sen tehtävänä oli hankkia avustusvaroja ja toimia yhdyssiteenä niille huoltoviranomaisille ja yksityisille järjestöille, jotka toimivat siirtoväen ja rintamamiesten perheiden huoltamiseksi, sekä muissa siviiliväestöön kohdistuvissa sota-ajan huoltotehtävissä. Liikekannallepanon jälkeen maaherra kutsui koolle kokouksen, jossa perustettiin Suomen Turva –niminen työseura. Sen tehtävänä oli paikallisosastojensa kautta hankkia vaatteita ja varusteita rintamamiehille ja heidän perheilleen. Suomen Huollon Oulun läänintoimikunnan arkisto Ca:1

ASIAKIRJA 16 Jatkosodan kynnyksellä kesäkuussa 1941 raittiusmiehenä tunnettu maaherra määräsi ankarat rajoitukset väkijuomien anniskelulle ja kielsi alkoholin vähittäismyynnin. Oluen ja viinin anniskelun osalta rajoitukset poistettiin 23.7. Alkon myymälöiden sulkeminen tietenkin tympäisi rintamajermuja, ja olikin kenties vain ymmärrettävää, jos Alkon myymälän ovella heidän suustaan joskus lipsahti sanat: ”P:een Pehkonen”. Joka tapauksessa saksalaisten keskuudessa sanonnasta tuli sodan aikana yleisesti käytetty kirosana. Lievitystä viinanjanoon toivat kuljetukset etelästä, alueilta, joissa väkijuomien saatavuutta ei ollut rajoitettu. Lääninhallituksen kirje Oulun, Raahen ja Kajaanin kaupunkien poliisilaitoksille 16.6.1941. Oulun lääninhallituksen lääninkanslian arkisto Da:415, nrot 1297-1299 D

ASIAKIRJA 17 Partisaanit kylvivät kauhua Koillismaan ja Kainuun rajaseudulle hyökkäyksillään saksalais-suomalaisen armeijan selustaan. Läänin maaherra ilmaisi kirjeessään 1.6.1944 kenraaliluutnantti A.F. Airolle huolensa saksalaisten joukkojen kyvyttömyydestä suojella rajaseutuväestöä ja pyysi lähettämään alueelle suomalaisia joukkoja. Koska venäläisten suurhyökkäys Kannaksella alkoi vain viikkoa myöhemmin, on luultavaa, ettei maaherran pyyntöön voitu suostua. Oulun lääninhallituksen yleisen osaston arkisto, maaherra E.Y. Pehkosen käsikirjeiden konseptit 1943-1948

KUVA 2 Maaherra E.Y. Pehkonen teki jatkosodan aikana vierailun Vanhalle rajalle. Kenraali Hjalmar Siilasvuon valokuva-albumi

Verkkonäyttelyyn


Paluu etusivulle