Etusivu
  1. Tervakaupunki Oulu
  2. Tervahovin alku ja loppu

  3. Pehtoorit, räkärit ja tynnyrinvyöryttäjät
  4. Oulumiehet
  5. Tervaporvarit
  6. Merikapteeni ja tervaporvari Otto Ravander
  7. "Niin on velasa ku tervansoutaja"


  8. Tervaa maailmalle

  9. 8.1. Kevätvienti
    8.2. Suhdanteet
    8.3. Viennin loppu


8.3. Tervanviennin loppu

Oulun tervanvienti alkoi laskea jyrkästi heti 1900-luvun alusta lähtien ehtyäkseen kokonaan 1910-luvulla. Lasku käynnistyi myöhemmin kuin muualla Suomessa mutta ennemmin, kuin tervakauppa hiipui maailmanlaajuisesti. Oulun tervakaupan loppuminen johtui tervantarjonnan niukkuudesta ja sitä seuranneesta tervan myyntihinnan kalleudesta. Isojako oli edennyt Kainuuseen, mikä vähitellen merkitsi muutosta metsänkäytössä kohti tuottavampia muotoja. Tervakansa löysi leveämmän leivän sahoilta, tukkimetsistä ja peltoviljelyksestä.

Asiakirjat 7-8: Kaaviokuvat Oulun tervanvienti 1810-1911 ja Tervantuonti Oulun tervahoviin 1782-1909. Suurenna

Vuotuiset tervantuonnin määrät Oulun tervahoviin seurailivat tervanvientilukuja, kuitenkin niin että usein tervantuonti jatkui jonkin aikaa kiivaana tervanhinnan laskusta huolimatta. Tämä johtui mm. siitä, että tervaspuut oli kolottava eli kuorittava useita kesiä ennen tervanpolttoa. Kun hinnat alkoivat yhtäkkiä laskea, oli vaarana, että talonpojalta jäi kolotut puut metsään. 1900-luvun puolella tervan tarjonta alkoi puolestaan määrätä tervanviennin suuruutta.



Edellinen | Etusivulle