Etusivu Tervakaupunki Oulu Tervahovin alku ja loppu Pehtoorit, räkärit ja tynnyrinvyöryttäjät Oulumiehet Tervaporvarit Merikapteeni ja tervaporvari Otto Ravander "Niin on velasa ku tervansoutaja" Tervaa maailmalle 8.1. Kevätvienti 8.2. Suhdanteet 8.3. Viennin loppu

8. Tervaa maailmalle 1800-luku oli Oulun tervakaupan kulta-aikaa. Vuosi vuodelta Oulusta lähti maailmalle kymmeniä tuhansia tynnyreitä tervaa. Pitkään jatkunut riippuvuus Tukholman tervakauppiaista näkyi kuitenkin siinä, että vielä Venäjän vallan alussa suurin osa Oulun tervasta laivattiin Ruotsin satamiin. Yleensäkin ottaen Suomen ulkomaankaupan kehittymättömyys johti riippuvuuteen ulkomaisista välikäsistä ja luotonantajista. Asiakirja 1: Toppilan satamaa ja tervahovi. Suurenna Kun tervanvienti Ruotsiin alkoi laantua 1830-luvulla, oululaiset tervaporvarit loivat tiiviimpiä yhteyksiä Tanskan Kööpenhaminaan, Saksan Lyypekkiin, Venäjän Pietariin sekä Juutinrauman ulkopuolella Englantiin ja Hollantiin. 1840-luvulta lähtien oululaiset veivät tervaa yhä enemmän Juutinrauman läpi suoraan Pohjanmeren suurten laivanrakentajamaiden, eritoten Englannin, satamiin. Etelä-Eurooppaankin Oulun tervaa kulkeutui, mutta enimmäkseen Keski-Euroopan tervanvälittäjien kautta. Oulun kaukaisin tervanvientisatama lienee ollut Rio de Janeiro. Asiakirja 2: J. W. Snellman G:sonin osaksi omistamaan ja kipparoimaan parkkilaiva Pandoraan, alettiin lokikirjan mukaan lastata lokakuussa 1840 tervaa Englannin Gloucesteriin suuntautuvaa matkaa varten. Suurenna Edellinen | Etusivulle | Seuraava