|
Etusivu |
7. "Niin on velasa ku tervansoutaja"Oulun tervanosto perustui pitkälti velkakauppaan ja etuostoihin. Tervakauppiaat maksoivat tervatalonpojan verot ja antoivat heille tavaroitaan niiden ”tervojen päälle”, jotka talonpoika lupasi heille toimittaa seuraavana kesänä. Järjestelmässä kukin talonpoika joutui viemään tervansa yksin sille kauppiaalle, jolle hän oli velkaa. Tervaa oli pakko tuottaa säännöllisesti ja hinnan määräsi ostaja.
Asiakirja 1:
Talonpojat
olivat tavallisesti jatkuvassa kauppasuhteessa yhden kauppiaan,
tässä
tapauksessa Gustaf Bergbomin, kanssa. Tilikirja
on vuosilta 1826-1828.
Suurenna
Asiakirja 2: Tervaa kuljetettiin paljon myös Iijokea myöten Iin markkinoille, jossa oululaiset kauppiaat olivat tuttu näky. Näin talonpojan ja kauppiaan välistä velkasuhdetta kuvasi oululainen kirjailija K.A. Järvi romaanissaan Harry: Hän kirjoittaa nytkin tervakaupasta. Tuo esille sen huutavat vääryydet, miten porvari maksaa ylimaan isännille vain pienen murto-osan siitä hinnasta, minkä hän itse ulkomaalla saapi. Ja miten tätäkään hintaa ei anneta puhtaassa rahassa, vaan jauhossa, suolassa ja vaaterihkamassa… Ja etukäteen ne verisessä puutteessa piti ottaa ja vakuudeksi tiukka paperi antaa, että kesän tullen niin ja niin paljon tervaa maksuksi tuodaan. Kauppias yksinään teki ehdot ja kirjoitti kauppasopimuksen. Ylimaan isäntä vain kankeilla vapisevilla sormillaan piirsi puumerkkinsä alle… ja lopulta koko tila hukkui niihin porvarin papereihin. |
