Etusivu Tervakaupunki Oulu Tervahovin alku ja loppu Pehtoorit, räkärit ja tynnyrinvyöryttäjät Oulumiehet Tervaporvarit 5.1. Gustaf Bergbom 5.2. Suurkauppias- luokka 5.3. Viimeiset tervaporvarit Merikapteeni ja tervaporvari Otto Ravander "Niin on velasa ku tervansoutaja" Tervaa maailmalle

5.3. Viimeiset tervaporvarit Tervan suurkauppiaiden hyvinä aikoina keräämät voitot kantoivat heidät yleensä huonojenkin aikojen yli. Toisin oli laita pienempien kauppiaiden. Lukuisat vararikot ja kova kilpailu johtivat Oulun tervakaupan keskittymiseen varsinkin 1860-luvulta alkaen. Kun 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun parhaimpina vuosina tervakauppiaita oli 60:n molemmin puolin, 1880-luvun lopulla heitä oli enää alle 20.  Vuosisadan lopulla tervakauppa oli keskittynyt lähes tyystin muutamalle suurelle kauppahuoneelle, jotka lähettivät asiamiehensä ylös Kainuuseen tekemään kauppoja paikan päällä talonpoikien kanssa. Tämä oli viimeisten tervaporvareiden - Snellmanien, Bergbomien, Ravanderien ja Pentzinien – aikaa, jolloin Suomen muun tervakaupan jo hiipuessa Oulu vei parhaimmillaan yli puolet koko maan vientitervasta.                           Asiakirja 8: Otto Ravander                      Asiakirja 9: J. G. Pentzin               Suurenna                                                           Suurenna  Bergbomin kauppahuoneelta Oulun tervakaupan johtoaseman vei 1860-luvun lopulla J. W. Snellman G:son. Vuosisadan lopulla G:sonin kauppahuoneen haastoivat nuoremman sukupolven edustajat, etupäässä Otto Ravander (1843-1914) ja J.G. Pentzin (1846-1909). Asiakirja 10: Lasku J.F. Franzénin konkurssipesälle vuodelta 1885. Suurenna  Edellinen | Etusivulle | Seuraava