Etusivu Tervakaupunki Oulu Tervahovin alku ja loppu Pehtoorit, räkärit ja tynnyrinvyöryttäjät Oulumiehet Tervanpoltto 1 Tervanpoltto 2 4.1. Oulun matka 4.2. Kotiinpaluu Tervaporvarit Merikapteeni ja tervaporvari Otto Ravander "Niin on velasa ku tervansoutaja" Tervaa maailmalle

4.2. Kotiinpaluu Purettuaan lastinsa tervahoviin oulumiehet soutivat kaupunkiin tekemään rätinkiä tervaporvarin konttorissa ja rentoutumaan tämän pirtissä. Kaikille ei riittänyt porvarin tarjoama kestitys vaan ryyppäämäänkin ratkettiin. Paluukuormaan otettiin ennen kaikkea jauhoja ja suolaa mutta myös nautintoaineita kuten kahvia, viinaa ja tupakkaa. Naisväelle passasi ostaa huivi tai jokin muu vaatekappale.  Ylävirtaan ei yleensä soudettu vaan kuljettiin sauvomalla ja koskipaikat vetämällä tai maitse kiertäen. Tervaveneen vetäminen tapahtui rannalle rakennettuja vetomöljiä eli kivisiä rantasiltoja pitkin ja vaati vetäjän ohella rompsijan, joka seipäällään esti venettä rantautumasta. Asiakirja 8: Veneenvetoa rantamöljällä. Suurenna Merikoskesta päästyä sauvoivat nyt palaavat oulumiehet joen oikeaa rantaa pitkänä veneraitana. Ja vilske kävi siinä. Heilahti sauvointa kymmenittäin ja huojui sauvojaa saman verran, notkistaessaan ja oikoessaan vartaloaan. Vilisi punaisia paidanhihoja käsien noustessa ja laskiessa. Sauvoimien taaja porske kuului, kun keltainen venesarja ja siinä sinihousuinen ja punapaitainen miesrivi siirtyi pitkin joenrantaa, ja kuului tuon tuostakin naurua ja kovempaa ääntä ja joskus kiljahduskin ja vieläpä joku katkonainen laulukin.  (Teuvo Pakkala, Oulua soutamassa) Kolmen päivän ankarien ponnistusten jälkeen päästiin Vaalaan, josta jatkettiin soutamalla ja seelaamalla Oulujärven ylitse kohti ylimaan maisemia. Moni oulumies teki vielä toisenkin reissun samana suvena, jos sille päälle sattui. Asiakirja 9: Se, että joka kesä ei tervamies millään kerinnyt tehdä toista reissua Ouluun, selviää Pekka Kilpeläisen kirjeestä kauppiaalleen 20.10.1891. Suurenna Edellinen | Etusivulle | Seuraava