Suomen lähetyskunta 1808-09

Siirry kuva-aineistoon / Gå till bildmaterialet

Venäjän ilmoitettua keväällä 1808 ulkovalloille ja valloitetun Etelä-Suomen asukkaille Suomen liittämisestä Venäjän valtakuntaan ryhtyi venäläinen keskushallinto liittämisen vaatimiin toimiin. Keskushallinto ilmoitti 21.6.1808 - noudattaen Venäjän palvelukseen siirtyneen kenraali G.M. Sprengtportenin neuvoja - venäläisten joukkojen ylipäällikölle Suomessa kenraali ja kreivi von Buxhoevdenille että Suomesta olisi lähetettävä eri säätyjä edustava lähetyskunta Aleksanteri I:n luokse. Neljää säätyä edustava lähetyskunta saatiin Turun ja Porin, Uudenmaan ja Hämeen sekä Kymenkartanon läänien osalta kootuksi syyskuun aikana vaikka erityisesti Turun ja Porin läänin edustajat sitä vastustivat. Eteläisten läänien edustajat saapuivat lokakuun lopussa Pietariin, jossa kuitenkin saivat odottaa marraskuun loppuun. Siihen mennessä ehtivät myös äsken valloitetun Vaasan läänin edustajat paikalle.

Lähetyskunta valitsi puheenjohtajakseen paroni Carl Erik Mannerheimin, entisen Anjalan liiton jäsenen, joka vastusteluistaan huolimatta oli joutunut lähetyskuntaan. Hänelle langennut näkyvä rooli lähetyskunnan puhemiehenä korostui niissä puheissa joita hän joutui pitämään venäläisille toimijoille, keisarista alkaen, ja neuvotteluissa kenraali Sprengtportenin ja erinäisten ministerien kanssa Pietarissa. Lähetyskunnan muut jäsenet jäivät pitkälti hänen varjoonsa.

Suomen lähetyskunta esiteltiin Aleksanteri I:lle 30.11. ja jätti pian sen jälkeen keisarille osoitetun kirjelmän jossa todettiin ettei se voinut tehdä sitovia päätöksiä Suomen osalta. Sellaisia päätöksiä saattoi tehdä vain valtiopäivät. Lähetyskunnalta pyydettiin myöhemmin luettelo asioista joihin se toivoi parannuksia. Keisari antoi vastauksensa 7.1.1809. Kutsu Porvoon valtiopäiviin julkistettiin helmikuun lopulla 1809.

Uudempi tutkimus on tulkinnut säätylähetyskunnan esittelyt, puheet ja kirjeenvaihdot venäläisen valloituskäytännön mukaiseksi ns. kapitulaatioksi, jossa valloitetun alueen edustajat tunnustavat uuden hallitsijansa ja tämä puolestaan lupaa taata valloitetun alueen lait ja etuoikeudet. Tällaisia lähetystöjä nähtiin mm. Baltiassa v. 1710. Ruotsilta vv. 1721 ja 1743 valloitettujen suomalaisten alueiden lait oli vastaavalla tavalla taattu rauhansopimuksissa.

Lähetyskunnan toimintaa on valaissut Robert Castrén jonka teos Finska deputationen 1808-1809 ilmestyi jo 1879. Castrén on teoksen asiakirjaosuudessa sangen kattavasti julkaissut lähetyskunnan toimintaa valaisevia asiakirjoja. Uudemman tutkimuksen osalta mainittakoon erityisesti Osmo Jussilan teos Suomen suuriruhtinaskunta 1809-1917 (2004).

Kansallisarkisto julkaisee tällä sivustolla Suomen lähetyskuntaa koskevia asiakirjojaan, mm. niitä paroni Mannerheimille kuuluneita asiakirjoja jotka hankittiin 2006 valtioneuvoston tarkoitukseen myöntämillä varoilla.

Finska deputationen 1808-09

Sedan Ryssland på våren 1808 meddelat de övriga makterna och invånarna i det erövrade södra Finland att detta land anslutits till det ryska väldet skred den ryska centralmakten till de åtgärder som anslutningen krävde. Centralförvaltningen meddelade 21.6.1808 ryske överbefälhavaren i Finland generalen greve von Buxhoevden, i enlighet med de råd som generalen i rysk tjänst G.M. Sprengtporten gett, att en deputation med finska företrädare för de olika stånden skulle sändas till kejsar Alexander I. Under september månad lyckades man utse deputerade från de fyra stånden i Åbo och Björneborgs, Nylands och Tavastehus samt Kymmenegårds län, trots motsträvighet hos särskilt företrädarna för Åbo och Björneborgs län. De södra länens deputerade anlände i slutet av oktober till S:t Petersburg, men fick därefter vänta i ca en månad. Under tiden hann det nyligen erövrade Vasa län även skicka sina deputerade.

De deputerade valde f.d. Anjala-mannen baron Carl Erik Mannerheim till sin ordförande. Denne hade motsträvigt låtit sig väljas till deputerad, men fick en mycket synlig roll inom deputationen. De många talen till ryska aktörer, även kejsaren, och förhandlingarna med general Sprengtporten och olika ministrar var ägnade att framhäva denna roll. De övriga deputerades insats kom helt att överskuggas av hans person.

Finska deputationen presenterades 30.11.1808 för Alexander I och överlämnade kort därefter till kejsaren en skrivelse där man framhöll att deputationen inte kunde fatta några bindande beslut för Finlands del. Sådana beslut tillkom riksdagen. Deputationen ombads senare lämna en förteckning över frågor där den önskade förbättring ar. Kejsaren svarade 7.1.1809. - Kallelsen till lantdagen i Borgå offentliggjordes i slutet av februari 1809.

I nyare forskning har ständerdeputationens presentationer, tal och skriftväxling betraktats som ett slags kapitulation i enlighet med rysk erövringspraxis där de erövrade områdena erkänner sin nya härskare som i gengäld lovar att bibehålla de erövrade områdenas lagar och privilegier. Liknande deputationer sågs bl.a. i Baltikum 1710. Lagarna i de finska områden som Rysslands erövrat 1721 och 1743 blev på motsvarande sätt garanterade i fredstraktaterna.

Deputationens verksamhet har belysts av Robert Castrén i verket Finska deputationen 1808-1809, som utkom redan 1879. Castrén har i verkets dokumentbilaga rätt täckande publicerat dokumenten som belyser deputationens verksamhet. Inom den nyare forskningen må i synnerhet Osmo Jussilas verk Suomen suuriruhtinaskunta 1809-1917 (2004) nämnas.

Riksarkivet publicerar på dessa webbsidor dokument som belyser Finska deputationen, bl.a. också de handlingar som i tiden tillhört baron Mannerheim och som skaffades år 2006 med för ändamålet av statsrådet beviljade medel.

Siirry kuva-aineistoon / Gå till bildmaterialet

Arkistolaitoksen etusivulle / Gå till arkivverkets frontsida