Syksyn 1939 poliittinen tilanne oli arka, ja tilanteen herkkyys heijastui myös rajaseudulle. Suomalaiset halusivat välttää kaikkea, minkä neuvostoliittolaiset olisivat voineet tulkita provokaatioksi itseään kohtaan. Rajaseudulla liikkujat, erityisesti ulkomaalaiset, olivat sen vuoksi tarkassa seurannassa. [kuva 1] Pielisjärven piirin nimismiehen arkisto	kuva 1 (66 kt)
Toisaalta samaan aikaan rajalla varustauduttiin pahimman varalle. Esimerkiksi Joensuun Rajavartiosto järjesti 17.9.–16.10.1939 välisenä aikana ylimääräiset kertausharjoitukset sotilastaitojen hiomiseksi. Sen tiimoilta Pielisjärven Nurmijärvellä otettiin sikäläinen maamiesseurantalon juhlahuone rajavartioston sotilaiden majoituskäyttöön syyskuun loppupuolella 1939. [kuva 2] Pielisjärven piirin nimismiehen arkisto	kuva 2 (70 kt)
Määräykset väestön evakuointien varalle valmistuivat syksyllä 1939, ja niistä tiedotettiin pikaisesti rajakuntien ja kihlakuntien viranomaisille. Nämä velvoitettiin laatimaan määrättyä kiireellisyysjärjestystä noudattaneet evakuointi- ja kuljetussuunnitelmat. Ensimmäisessä vaiheessa evakuoinnin kohteena olivat lapset, vanhukset ja sairaat. Toisessa vaiheessa käsky tuli ulottaa kaikkiin muihin paitsi kunnan ja valtion virkamiehiin sekä niihin henkilöihin, jotka oli muutoin velvoitettu jäämään evakuoitavalle alueelle. [kuva 3] Kuopion lääninhallituksen arkisto	kuva 3 (88 kt)
Joensuun kaupungin ja Pielisensuun kunnan kohdalla ensimmäisen vaihe toteutettiin maaliskuun alussa 1940. Tuolloin esimerkiksi Joensuusta kuljetettiin noin 500 asukasta Närpiöön, kun taas pielisensuulaisten osoitteena oli Lapua. Evakuointimääräys annettiin vain muutamaa päivää ennen lähdön hetkeä. Myös toisen vaiheen evakuoinnista ilmoittavat kuulutukset olivat periaatteessa valmiina ja odottivat vain käyttöönottamista. [kuva 4] Kuopion lääninhallituksen arkisto	kuva 4 (74 kt)
Siirtoväen tai evakkojen saapuminen merkitsi monia muutoksia myös vastaanottavien kuntien ja kuntalaisten arkeen. Tulokkaita majoitettiin aluksi kouluille ja muihin vastaaviin tiloihin, mistä heidät sitten ohjattiin yksityisiin talouksiin. Vaikka jokainen varmasti ymmärsi, etteivät vieraat olleet omasta tahdostaan lähteneet kotoaan, heihin suhtauduttiin vaihtelevasti. Näin näyttäisi tapahtuneen varsinkin syksyllä 1939, jolloin ihmisiä oli jo evakossa ilman, että maa oli vielä sodassa. Oheisesta kansanhuoltopiirin kiertokirjeen otteesta on pääteltävissä, ettei tilanteeseen aina sopeuduttu kivuttomasti. Kysymys, jolla kansanhuoltoviranomaiset halusivat palauttaa purnaajat ruotuun, oli kuitenkin yksinkertainen ja puhutteleva: kummassako ryhmässä oli helpompi olla, pakolaisten joukossa vai pakolaisten huoltajissa? [kuva 5] Kuopion lääninhallituksen arkisto	kuva 5 (78 kt)
Kansalaisilta odotettiin valppautta vihollisen desanttien ja vakoilijoiden paljastamiseksi. Ensi sijassa näiden torjuminen kuului kuitenkin poliisiviranomaisten ja paikallisten sotilasviranomaisten tehtäviin. [kuva 6] Kuopion lääninhallituksen arkisto	kuva 6 (67 kt)
Huoli Suomen joutumisesta miehitetyksi oli varmasti monien mielessä syksyllä 1944. Eräät päämajan nuorista upseereista vastasivat tähän ajatukseen organisoimalla toimenpiteet, joiden myötä eri puolille maatamme kätkettiin vastarinnan perustaksi aseita ja varusteita. Niiden määrä olisi riittänyt noin 35.000 miehen varustamiseen. Toimintaan osallistui eri tavoin huomattava määrä ihmisiä, mutta epäilemättä asekätköjä syntyi myös yksittäisten ihmisten toimesta. Erilaisia asekätköjä paljastui pitkin alkuvuotta 1945, mutta varsinaisesti asekätkentäoperaation katsotaan paljastuneen vasta kyseisen vuoden toukokuussa. Koska syntynyt tilanne koettiin Suomen kannalta hyvin vaaralliseksi, asian tutkinta annettiin valtiollisen poliisin ja sisäasiainministeriöön perustetun erityisen tutkintaelimen tehtäväksi. Asekätkijöitä rangaistiin tammikuussa 1947 vahvistetun ja taannehtivasti sovelletun lain nojalla. Syytteeseen asetettiin yli 2000 ihmistä, joista 1488 tuomittiin vankeuteen. Korkeimman oikeuden vuonna 1950 antamista tuomioista valtaosa oli ehdollisia. Lähde: Matti Lukkari, Asekätkentä. 1984. * * * Otteita valtiollisen poliisin kuukausikatsauksista alkuvuodesta 1945. [kuva 7] Kuopion lääninhallituksen arkisto	kuva 7 (172 kt)
Sekä syksyllä 1939 että kesällä 1944 annettiin itärajan läheisyydessä oleville nimismiespiireille määräykset varautua omien arkistojen kätkemiseen. Kätköpaikasta tuli laatia myös karttakuvaus, joka lähetettiin lääninhallitukselle tiedoksi. Kesälahdella kätköpaikka kaivettiin valmiiksi erään ladon lattian alle. [kuva 8] Kuopion lääninhallituksen arkisto	kuva 8 (95 kt)