Sotainvalideille soveltuneiden työ- ja koulutus-paikkojen välittäminen muodostui keskeiseksi osaksi Sotainvalidien Veljesliitto ry:n työsarkaa. Tällaisen palvelun tarve oli todellinen, mikä käy hyvin ilmi myös yhdistyksen Kuopion piiritoimiston vastaanottamissa kirjeissä. Työnhakijan oma aktiivisuus kantoi silti monessa tapauksessa parhaan hedelmän. [kuva 1] Sotainvalidien Veljesliitto ry. Kuopion sotainvalidit.	kuva 1 (84 kt)
Suomen ponnisteluissa tarvittiin puuta. Työvoimavaltaisena alana metsätyö kärsi erityisen paljon miesten sotapalveluksesta, joten toimet työvoimavajeen paikkaamiseksi olivat mittavat. Suurin tarve työvoimasta oli aina lopputalvesta. Kuten oheinen diagrammi osoittaa, Joensuun työvoimapiirin alueella työskenteli alkuvuodesta 1944 metsätöissä korkeimmillaan lähes 16.500 henkeä. Määrä vastasi lähes 10,5 prosenttia piirin alueen maaseudun asukasluvusta. Tästä huolimatta lukumäärä ei vastannut aivan sitä, mitä ministeriötasolla oli asetettu tavoitteeksi. [kuva 2] Joensuun työvoimapiirin arkisto	kuva 2 (142 kt)
Työkykyisen siirtoväen oli uusissa sijoituspaikoissaan löydettävä itselleen työtä. Viipurilainen käsiporari Antti Lipponen ilmoittautui työnhakijaksi Kuopion kaupungin siirtoväen huoltotoimistossa 13.1.1941. Hänelle voitiinkin osoittaa välittömästi työkohde linnoitustyömaalta Onttolasta Joensuun kaupungin lähistöltä.[kuva 3] Kuopion siirtoväen huoltotoimiston arkisto	kuva 3 (98 kt)
Työvoimaa tarvittiin monessa kohteessa. Erityisesti sitä kaivattiin maatalouden sesonkiaikoina. Niinpä työvoimatarpeen täyttämisessä otettiin avuksi vanha talkooperinne, joka valjastettiin esikuvaksi yhteisen hyvän eteen tehtävälle työlle. Suomen Talkoot ry perustettiin syyskuussa 1940 ja vuonna 1942 toimintaa jatkettiin Suurtalkoot ry:n nimissä. Maa jaettiin useisiin talkoopiireihin, kuntiin nimettiin talkoopäälliköt ja monista kylistä löytyi myös talkooryhmänjohtaja. [kuva 4] Joensuun naisten työvalmiustoimikunnan arkisto	kuva 4 (69 kt)
Naisten suorittamasta talkootyöstä vastasi osaltaan myös Naisten Työvalmiusliitto. Vuonna 1943 Joensuun naisten työvalmiustoimikunnan listalle ilmoittautui hieman alle kolmesataa vapaaehtoistyöhön halukasta naista. Heidät lähetettiin lähinnä Pohjois-Karjalan kuntiin maataloustöihin eri pituisiksi ajanjaksoiksi. Monet uhrasivat työlle koko kesälomansa, jotkut koko kesän. Ote työhön ilmoittautuneiden listasta. [kuva 5] Joensuun naisten työvalmiustoimikunnan arkisto	kuva 5 (75 kt)
Naiset olivat tärkeässä asemassa kotirintamalla. Heillä oli päävastuu kotitalouksien arjen sujumisesta ja heitä tarvittiin korvaamaan sotapalvelukseen joutuneiden miesten jättämä aukko työvoimassa. Heitä työskenteli esimerkiksi sotatarviketeollisuudessa kaikkiaan 70.000–95.000, ja heidän osuutensa ylipäätään teollisuuden palveluksessa olleesta työvoimasta oli korkeimmillaan 51 prosenttia vuonna 1943. Naisten tekemä vapaaehtoistyö oli myös mittavaa. Osaltaan sitä organisoi marraskuussa 1939 perustettu Naisten Työpalvelukeskus. Yhteenliittymä muuttui seuraavana keväänä Naisten Työvalmiusliitoksi, jonka taustalta puolestaan löytyi lähes 40 järjestöä poliittisen kentän eri suunnilta. Vapaaehtoisen työvoiman käytössä jouduttiin monien ongelmien eteen. Työntekijä saattoi osallistua toimintaan vain lyhyen ajan kerrallaan, minkä lisäksi monet työvoimaa kaivanneet tehtävät edellyttivät erityistä ammattitaitoa. Merkittävä osa naisten vapaaehtoistyöstä suuntautui lopulta muun muassa kodin- ja lastenhoidollisiin tehtäviin sekä sairaanhoitoon, toisin sanoen aloille, joissa heillä oli normaaleissakin oloissa suuri vastuu. Nisten Työvalmiusliiton tärkeä työmuoto oli 16–25-vuotiaille naisille suunnatut työleirit. Puoli vuotta kestäneille leireille osallistuneet työtytöt työskentelivät yleensä maalaisperheissä. Kaikkiaan työpalvelun suoritti Suomessa 1450 tyttöä. [kuva 6] Joensuun naisten työvalmiustoimikunnan arkisto	kuva 6 (42 kt)
Tiedotustoiminnalla oli tärkeä asema kansanhuollon järjestelyissä. Päämääränä oli saada ihmiset ymmärtämään säännöstelyn välttämättömyys ja sopeutumaan elintason laskuun. Yhtä tärkeää oli myös saattaa tehokkaasti yleisön tietoon kaikki arkipäivään vaikuttaneet ohjeet ja määräykset. Painettu sana oli keskeinen tiedottamisen väline. Säännöstely- ja hintatiedotusten ja muiden virallisluonteisten tiedotteiden ohella kansanhuoltoministeriö painatti käytännön neuvoja jakaneita opaskirjasia ja lentolehtisiä. Erityisenä tiedottamisen kohderyhmänä olivat perheenemännät, jotka yleensä kantoivat suurimman vastuun kotitalouden tehtävistä. Tiedottamiseen ja valistamiseen osallistuivat myös monet muut yleishyödylliset tahot. [kuva 7] Joensuun naisten työvalmiustoimikunnan arkisto	kuva 7 (154 kt)