|
Talvisodan jäljissä riitti korjattavaa myös uusien valtakunnanrajojen sisäpuolella. Pommitukset olivat tuhonneet lukuisia rakennuksia syvällä sisämaassa ja paikoin itärajan läheisyydessä jouduttiin korjaamaan rintamatapahtumien yhteydessä syntyneitä vahinkoja. Ilomantsin Nuorajärven kylä oli joutunut sodan kurimukseen joulukuussa 1939 suomalaisten puolustuslinjan asetuttua Möhkö–Nuorajärvi–Koita-joki -linjalle. Näiden tapahtumien seurauksena tuhoutuivat esimerkiksi Juho Pesosen 7-henkisen perheen tilalta kaikki rakennukset. Syksyyn 1940 mennessä tärkeimmät niistä oli jo korvattu uusilla, mutta riihi ja aitta vielä uupuivat. [kuva 1] ja [kuva 2]
Pohjois-Karjalan maanviljelysseuran asutustoimen johtajan arkisto
|
kuva 1 (106 kt)
kuva 2 (72 kt)
|
|
Elämä pika-asutustilalla oli ainakin aluksi velkavetoista. Velkaa syntyi monesta eri asiasta, sillä tilat aloittivat usein tyhjän päältä. Pohjois-Karjalan maanviljelysseura hankki valtion sille osoittamilla varoilla siemenviljaa, jota jaettiin viljelijöille oheisen kaltaisia sitoumuksia vastaan. Velan takeeksi valtio oli oikeutettu kiinnittämään avustusta saaneen viljelijän tilan, pidättämään velkasumman viljelijälle myönnettävistä korvauksista tai liittämään velan mahdollisesti jälleenrakennuslainan jatkoksi. [kuva 3]
Pohjois-Karjalan maanviljelysseuran asutustoimen johtajan arkisto
|
kuva 3 (104 kt)
|
|
Jälleenrakentamiseen annettujen tukien käyttöä seurattiin tarkasti. Myönnetyt varat olivat käytännössä "korvamerkittyjä" ja niitä annettiin pienemmissä erissä rakentamisen edistyessä. [kuva 4]
Pohjois-Karjalan maanviljelysseuran asutustoimen johtajan arkisto
|
kuva 4 (132 kt)
|