Kuopion kaupunki ja siellä seurakuntatalo olivat monen evakkomatkan yhtenä etappina. Ensimmäiset evakot otettiin seurakuntatalolla vastaan aamuyöstä 3.12.1939, ja kyseisen vuorokauden aikana tulijoita kertyi kaikkiaan 287. Tulijoiden matka jatkui nopeasti eteenpäin, ja seuraavana päivänä heistä oli varmuudella Kuopiossa enää 18 henkeä. Muut olivat siirtyneet etupäässä Kuopion läänin Savon puoleisiin maalaiskuntiin. Kaiken kaikkiaan Kuopion seurakuntatalossa luetteloitiin 3.–21.12.1939 välisenä aikana yhteensä 1786 evakkoa. Eniten tulijoita oli talvisodan ensimmäisen runsaan viikon aikana. Korkeimmillaan luetteloon kirjattiin vuorokaudessa 296 nimeä (5.12. klo 9 – 6.12. klo 9 välisenä aikana). [kuva 1] Kuopion lääninhallituksen arkisto.	kuva 1 (63 kt)
Sota-ajan poikkeukselliset olosuhteet aiheuttivat helposti sen, että perheenjäsenet, sukulaiset tai ystävät menettivät yhteyden toisiinsa. Siirtoväen kohdalla viranomaiset olivat avainasemassa jaettaessa tietoa ihmisten olinpaikoista. Niinpä oheisen esimerkin kaltaiset pienten muistivihkojen aukeamat pitivät sisällään monta yksityisille ihmisille arvokasta tietoa: perheen osoitteen, puolison kenttäpostiosoitteen – ylipäätään tiedon siitä, että kaivatut ihmiset olivat turvassa. [kuva 2] Kuopion kaupungin siirtoväen huoltotoimiston arkisto	kuva 2 (72 kt)
Yhteismajoitus tarjoaa otolliset olosuhteet tartuntatautien leviämiselle. Yhtä lailla se voi koetella ihmisten mielenlaatua. Niinpä nämä seikat olivat epäilemättä mielessä niillä, jotka laativat siirtoväen joukkomajoituspaikan järjestyssäännön vuonna 1939. [kuva 3] Kiteen kunnan kansanhuoltolautakunnan arkisto	kuva 3 (79 kt)
Niin siirtoväkeen kuuluneet kansalaiset kuin heistä huolehtineet viranomaiset tarvitsivat tietoa oikeuksistaan, velvollisuuksistaan ja vastuistaan. Tähän tiedontarpeeseen pyrki vastaamaan Karjalan Liitto ry:n vuonna 1940 julkaisema opaskirja. Kirjasen toimittanut virkamies oli jo tuolloin, mutta varsinkin myöhemmin hyvin tunnettu myös politiikan areenoilla. [kuva 4] Kuopion kaupungin siirtoväen huoltotoimiston arkisto	kuva 4 (44 kt)
Maamme viranomaiset eivät ensialkuun olleet erityisen ihastuneita ajatuksesta, että omia kansalaisia siirrettäisiin maan rajojen ulkopuolelle. Asennetta muutti suotuisammaksi se, että ruotsalaiset vastasivat suurimmasta osasta siirtojen aiheuttamista kustannuksista. Kun siirrot lopulta alkoivat, viranomaiset halusivat pitää kaikki langat mahdollisimman tiukasti omissa käsissään. Tästä huolimatta lapsia siirrettiin myös ohi virallisten väylien. [kuva 5] Ulkoasiainministeriön Tukholman lähetystön arkisto	kuva 5 (98 kt)
Viranomaiset olivat herkkiä kaikkien sellaisten ilmiöiden suhteen, joiden pelättiin vaarantavan avustustoiminnan kannatusta Ruotsissa. Asiat eivät silti olleet yksiulotteisia. Esimerkiksi suomalaisäitien halu vierailla Ruotsissa lastensa luona oli inhimilliseltä kannalta hyvin ymmärrettävää. Viranomaisten näkökulmasta tarkasteltuna vierailuihin liittyneet lieveilmiöt olivat kuitenkin riski koko avustusjärjestelmälle. Näin ollen äitien mahdollisuuksiin päästä lastensa luokse haluttiin rajoituksia. [kuva 6] Ulkoasiainministeriön Tukholman lähetystön arkisto	kuva 6 (55 kt)
Vaikka sotaa on sanottu diplomatian jatkeeksi, myös perinteiselle yhteydenpidolle oli sijansa sotaa käyvässä maailmassa. Siihen turvauduttiin muun muassa silloin, kun Suomi toimi kauttakulkumaana sotaa käyvien maiden kansalaisille. Vastaavasti myös Suomi joutui huolehtimaan ulkomailla oleskelleiden kansalaistensa saattamisesta kotiin. Kulkijoiden joukossa olivat Ruotsissa toukokuussa 1940 olleet englantilaiset. He olivat jääneet naapurimaahamme loukkuun Saksan miehitettyä Norjan ja Tanskan edellisen kuukauden aikana. Odottajiin lukeutui myös noin 50-henkinen ryhmä talvisotaan Suomen puolelle vapaaehtoisiksi hakeutuneita miehiä. Heidän asiaansa suomalaiset eivät voineet suhtautua olankohautuksella. Englantilaiset diplomaatit toivoivat voivansa auttaa kansalaisensa Ruotsista Tornion kautta Petsamoon, mistä kotimatka olisi jatkunut laivalla. Seuraavaan syksyyn mennessä suunnitelma näyttäisikin toteutuneen joidenkin henkilöiden kohdalla siten, että Petsamosta matka oli Englannin sijasta suuntautunut Amerikan mantereelle. Saksalaisia puolestaan kiinnostivat sen valloittamista maista pakenevat ihmiset. He epäilivät Suomen toimineen välietappina suurelle määrälle norjalaisia. Kesäkuussa 1941 saksalaiset eivät silti halunneet korostaa ilmiön haitallisia vaikutuksia Suomen ja Saksan suhteille. [kuva 7] Ulkoasiainministeriön Tukholman lähetystön arkisto	kuva 7 (102 kt)
Vuosina 1943–1944 toteutettu inkeriläisten siirto Saksan valloittamilta alueilta Suomeen oli tapahtumasarja, jolla on välitön yhteys vielä 2000-luvun maahanmuuttopolitiikkaan. Sodan aikana siirretyistä runsaasta 63.000 ihmisestä valtaosa palautettiin sodan jälkeen takaisin Neuvostoliittoon. He ja heidän jälkeläisensä ovat 1990-luvun alusta lähtien olleet kuitenkin paluumuuttajan erityisasemassa. Inkeriläisten huollosta vastasivat siirtoväen huoltoviranomaiset, mutta tämä ei tarkoittanut heidän rinnastamistaan muuhun siirtoväkeen. Sama päti myös Itä-Karjalasta siirtyneisiin suomalaisiin ja suomensukuisiin. Suomeen siirretyistä suomensukuisista ihmisistä sijoitettiin Kuopion läänin alueelle enimmillään hieman yli 5000 henkeä lokakuun lopussa 1944. Tämä oli kahdeksan prosenttia kaikista siirretyistä. Keskeisiä sijoituskuntia läänin alueella olivat Maaninka, Pielisjärvi, Kiuruvesi, Hankasalmi, Liperi, Kuopio, Lapinlahti ja Tohmajärvi. Toki heitä oli useilla muillakin paikkakunnilla. Oheisen esimerkin Anna Karhu siirtyi lokakuussa 1943 Kuusjärvelle työskentelemään Outokummun kaivoksen palveluksessa. [kuva 8] Kuusjärven kunnan siirtoväen huoltojohtajan arkisto	kuva 8 (112 kt)
Kesäkuussa 1944 alkanut neuvostoliittolaisten suurhyökkäys ajoi siviiliväestön jälleen kotiseuduiltaan. Evakkomatka oli aina raskas. Väestönsiirron toteuttamisessa löytyi toki epäkohtia, mutta kokonaisuutena se näyttäisi ainakin heinäkuun puolivälissä sujuneen verraten hyvässä järjestyksessä. Ote luutnanttien K. Summan ja E. Liimataisen laatimasta matkakertomuksesta 14.7.–17.7.1944 väliseltä ajalta. [kuva 9] Kuopion lääninhallituksen arkisto	kuva 9 (80 kt)