Huvielämä oli sodan aikana ajoittain erittäin rajattua. Sisäasiainministeriön 7.12.1939 antama päätös salli sotatoimialueen ulkopuolisilla alueilla ainoastaan teatteri- ja elokuvanäytännöt sekä isänmaalliset juhlat. Näidenkin osalta poliisiviranomaisilla oli lupia myöntäessään mahdollisuus käyttää harkintavaltaansa. Sen sijaan yleisten tanssien järjestäminen oli yksiselitteisesti kiellettyä. Huhtikuussa 1940 sallittujen juhlien joukkoon hyväksyttiin myös konsertit ja huvit, joiden pääasiallisena ohjelmana olivat puheet, esitelmät, lausunta, laulu- ja soittoesitykset, näytelmät ja muut niihin verrattavat ohjelmamuodot. Tanssiminen jäi edelleen kielletyksi aina toukokuun lopulle saakka. Sen lisäksi, että tuolloin sallittiin muun muassa urheilukilpailut, huvitilaisuuksiin sai liittää korkeintaan yhden tunnin kestäneen tanssituokion. Kokonaan rajoitukset poistuivat kesäkuun loppupuolella 1940. Jatkosodan aikana rajoitukset noudattivat talvisodan aikana koeteltuja muotoja. Uutta olivat sen sijaan määräykset, joita annettiin niin sanottujen yleishyödyllisten huvien järjestämisestä. Niiden mukaan esimerkiksi yleisön oli etukäteen saatava tietää, kuinka suuri osa huvien puhtaasta tuotosta osoitettiin yleishyödyllisiin tarkoituksiin. "Tunti tanssia" -linjalle palattiin lokakuun lopussa 1944 annetun päätöksen jälkeen. Vuoden lopussa annettu päätös poisti huvien järjestämisestä lähes kaikki sodasta johtuneet rajoitukset. * * * Tanssikiellon rikkominen ei ollut tavatonta. Sodan pitkittyessä ihmiset epäilemättä kaipasivat piristystä arjen harmauteen, joten askeleet saattoivat lipsahtaa tanssin puolelle varsinkin sellaisissa tilanteissa, joihin liikunnallinen hauskanpito oli rauhan aikana normaalisti kuulunut. Kuten oheinen esimerkki antaa ymmärtää, näyttäisi kiellon ulottuminen myös yksityistilaisuuksiin – ainakin kuulusteluissa annettujen selitysten perusteella – olleen monille yllätys. Tietämättömyys ei kuitenkaan ollut millään tavoin lieventävä seikka rangaistuksia määrättäessä. [kuva 1] Leppävirran tuomiokunnan arkisto

kuva 1 (90 kt)

Saksalaisen Norbert Schultzen vuonna 1938 säveltämä ja Hans Leipin sanoittama ‘Lili Marleen' sai valtaisan suosion koko läntisessä Euroopassa rintamalinjojen molemmin puolin. Salanimeä ‘Vuokko' käyttäneen Kerttu Mustosen käännöksenä kappale sai meillä nimekseen ‘Liisa pien'. Kappale levytettiin suomeksi ensimmäisen kerran vuonna 1942, jolloin siitä tekivät omat versionsa niin Aune Autti, Harmony Sisters kuin Georg Malmsten. Toinen vuonna 1942 suomeksi levytetty menestyskappale oli Erkki Tiesmaan sanoittama ‘Eldankajärven jää'. Kappaleen alkuperäinen nimi on ‘Ali baba' ja sen on säveltänyt saksalainen Alfred Markush ja sanoittanut Istvan Weiner. Suomenkielisen version ensimmäiset esittäjät olivat omilla levytyksillään Aimo Andersson, Korsukuoro sekä Georg Malmsten. Suositut laulut löysivät tiensä – ainakin painettuina nuotteina – myös Joensuun naisten työvalmiustoimikunnan tilaisuuksissa käytettäviksi. [kuva 2] Joensuun naisten työvalmiustoimikunnan arkisto

kuva 2 (48 kt)

Yleiset huvit ja virkistäytymistilaisuudet olivat sodan aikana arvossaan. Tilaisuuden järjestämiseen tarvittiin kuitenkin aina asianomainen lupa. Sen saaminen puolestaan edellytti, että tilaisuuden ohjelmanumerot ja järjestelyt olivat lain ja määräysten mukaisia. Kuten lupahakemuksesta [kuva 3] käynee hyvin ilmi, Kiihtelysvaaran Uskaljärven Marttayhdistyksen Tapaninpäivän illanvietto vuonna 1943 täytti varmasti nämä vaatimukset. Määräysten mukaisesti tilaisuutta valvomaan komennettiin silti yksi poliisi. [kuva 4] Kiihtelysvaaran Uskaljärven Marttayhdistys ry:n arkisto

kuva 3 (78 kt) kuva 4 (104 kt)

Kesäinen leikkikenttätoiminta tuli varmasti tarpeeseen – antoihan se paitsi lapsille mahdollisuuden ohjattuun yhdessäoloon, myös työssä käyville aikuisille tilaisuuden jättää lapset edes osaksi päivää silmälläpidon alaiseksi. Leikkikentällä paha maailma oli kaukana, joskin omat murheensa sinnekin mahtui. [kuva 5] – Myös uimakoulut olivat suosittuja. Kymmenet lapset saivat kesäisin oppia uimisen tärkeään taitoon. [kuva 6] Kesällä 1944 Enon kunnassa leikkikenttää ja uimakouluja ylläpiti Mannerheim-liiton paikallinen osasto. Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Pohjois-Karjalan piirin osastot.

kuva 5 (75 kt) kuva 6 (75 kt)