Sotainvalidien Veljesliitto ry:n paikallisosastot paitsi välittivät liiton rahallisia avustuksia, myös valvoivat niiden käyttöä aiottuun tarkoitukseensa. Raha-apua suunnattiin muun muassa asuntojen korjaamiseen ja toimeentuloa pidemmällä aikavälillä vahvistaviin hankintoihin. [kuva 1] Sotainvalidien Veljesliitto ry. Värtsilän seudun alaosasto.	kuva 1 (44 kt)

Suomi sai sekä talvi- että jatkosodan aikana runsaasti humanitaarista apua ulkomailta. Kansalaistoimintaan nojannut avustustoiminta oli erityisen laajaa Ruotsissa. Apua kanavoitiin erilaisten järjestöjen välityksellä, mutta myös muita yhteyksiä luotiin. Esimerkiksi monet ruotsalaiset kunnat ja kihlakunnat ottivat jonkin suomalaisen kunnan nimikkokohteekseen. Itä-Göötanmaan läänissä sijaitsevassa Kindan kihlakunnassa toimi erityinen Eno-komitea. Sen yhteistyökumppanina toimi Mannerheim-liiton Enon osasto. [kuva 2] Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Pohjois-Karjalan piirin osastot.

kuva 2 (63 kt)

Kansanapu – Nationalhjälpen -keräys [kuva 3] oli mittava ponnistus avustustyössä tarvittujen rahavarojen hankkimiseksi. Esimerkiksi vuonna 1943 varoja kerättiin Kuopion läänissä nykyrahalla mitaten yli 700.000 euroa. Seuraavana vuonna tulos oli lähes 940.000 euroa. Pohjoiskarjalaisessa Pyhäselän kunnassa, kuten kaikissa muissakin Kuopion läänin kunnissa, keräystuotto oli vuonna 1944 selvästi yli odotusten. Pyhäselässä loppusumma kohosi hieman yli 12.000 euron. Merkittävä osa summasta tilitettiin Kansanavun Päätoimistolle, mutta suurin osa jäi paikallisesti käytettäväksi. [kuva 4] Pyhäselän Vapaan Huollon keskuksen arkisto

kuva 3 (57 kt) kuva 4 (64 kt)

Vapaa Huolto avusti sodasta ja sen seurauksista kärsineitä. Yhdelle ihmiselle tai perheelle annettu apu ei nykymittapuulla arvioituna ollut rahalliselta arvoltaan välttämättä suuri, mutta oikein osoitettuna sen vaikutus saattoi olla tuntuva. – Pyhäselän Vapaan Huollon keskus avusti lokakuussa 1940 kaikkiaan 171 henkilöä yhteensä runsaan 8600 markan (noin 2100 euroa) arvoisella tuella. Kuudesosa tästä summasta oli suoraa rahallista apua. [kuva 5] Pyhäselän Vapaan Huollon keskuksen arkisto

kuva 5 (121 kt)

Sotainvalideille maksettujen korvausten suuruus riippui useasta eri seikasta. Yksi keskeinen kriteeri oli vamman aiheuttama työkyvyttömyysaste. A. Hildenin vuonna 1942 julkaisemassa vihkosessa, ns. kansanpainoksessa, määriteltiin sotavammaisille ja sotavainajien omaisille maksettavien korvausten suuruuksia. Teokseen oli lainattu ruotsalaisista ja saksalaisista lähteistä taulukko, jossa oli arvioitu eräiden tavallisten vammojen aiheuttamat lopulliset työkyvyttömyysasteet. [kuva 6] Sotainvalidien Veljesliitto ry. Värtsilän seudun alaosaston arkisto.

kuva 6 (94 kt)

Sotainvalidien avustamisessa tavoiteltiin tilannetta, missä he saattoivat itse kantaa mahdollisimman paljon vastuuta omasta ja lähipiirinsä toimeentulosta. Käytännössä tämä tarkoitti toimia sotainvalidien työllistämiseksi tai heidän elinkeinonsa tukemiseksi. Vähintään yhtä tärkeää oli myös saada arkisen elämän aineelliset edellytykset sellaiselle tasolle, josta saattoi ponnistaa eteenpäin. Sodan vuosina vallinneen työvoimapulan ja runsaiden tilapäistöiden ansiosta useiden sotainvalidien työllistäminen onnistui kohtuullisin ponnistuksin. Toisaalta samalla ymmärrettiin, että varsinkin ammattitaidottomien henkilöiden mahdollisuudet kilpailla vakinaisista työpaikoista tulisivat olemaan normaaliaikoina rajalliset. Niinpä sotainvalidien sijoittamista tilapäistöihin ei lopulta pidetty enää kovin suotavana ellei työ tarjonnut samalla mahdollisuutta ammatilliseen kouluttautumiseen. Muutoin ammattikurssit katsottiin tulevaisuutta ajatellen paremmaksi vaihtoehdoksi. [kuva 7] Sotainvalidien Veljesliitto ry. Kuopion sotainvalidit.

kuva 7 (110 kt)