Opetusaineiston etusivulle Ohjeita   Suomeksi Svenska

 

Sota syttyy

 

Mäntsälän kirkossa 7.2.1808 luettu kuulutus sotilaiden kutsumisesta sotapalvelukseen
(KA/Mäntsälän seurakunnan arkisto II Ef 1)

Vuonna 1807 olivat havaittavissa ensimmäiset merkit tulevasta sodasta Kymijokea pitkin kulkevan rajan itäpuolella. Venäläisiä joukko-osastoja vahvistettiin ja perustettiin tukikohtia rajan läheisyyteen. Ruotsin lähettiläs Pietarissa, Curt von Stedingk, vakuuttui tammikuussa 1808 siitä, että sota oli ovella varoittaen asiasta maan johtoa Suomessa ja Tukholmassa. Hänen raporttinsa johti välittömästi toimenpiteisiin, tiedotuksia uhkaavasta sodasta lähetettiin kirkkoihin, joissa niitä luettiin asukkaille. Pääosa sotilaista oleskeli sotilastorpissaan, joissa heitä ylläpiti ruotu, ts. joukko talonpoikia, joiden velvollisuus oli huolehtia ja varustaa sotilas sotaa ja harjoituksia varten. Talvella 1808 oli huoltotilanne Suomessa huono, ja siksi ruotu joutui antamaan sotilaalleen ylimääräistä ruoka-apua. Suomalaiset joukot sijoitettiin Suomenlinnaan, Svartholmaan, Hämeenlinnaan ja eteläiseen Savoon. Ennakoivia, suurempia taisteluja ei käyty, sen sijaan ruotsalaiset joukot peräytyivät nopeasti kohti Oulua ankarassa kylmyydessä.

Alexander I:s proklamation 6/18.2.1808 till Finlands invånare med anledning av kriget
(RA/Handlingar rörande kriget 1808-1809, kartong 10)

Finska kriget inleddes 21.2.1808 då de ryska trupperna, utan förvarning, överskred riksgränsen vid Kymmene älv. Därmed hade Ryssland vänt sig mot sin förra bundsförvant i kriget mot Napoleons Frankrike. Ryssland, Storbritannien, Österrike och Sverige hade år 1805 bildat ett förbund, den s.k. 3. koalitionen, där Preussen kom att ersätta Österrike 1806. Kriget gick illa för de förbundna, och i juli 1807 slöt Ryssland (och Preussen) fred med Frankrike i Tilsit. I och med freden blev Frankrike och Ryssland bundsförvanter och Ryssland åtog sig att tvinga Sverige in i den handelsblockad som Frankrike 1806 utlyst mot Storbritannien. Försöken att förmå Gustaf IV Adolfs Sverige att sälla sig till blockaden misslyckades och redan vid årsskiftet 1807/08 började planen för ett ryskt anfall mot Finland klarna. Det oprovocerade anfallet mot en tidigare bundsförvant i kampen mot Napoleon var inte populärt på alla håll ens i Ryssland, och måste också förklaras för invånarna i Finland.

Aleksanteri I:n julistus Suomen asukkaille 6./18.2.1808 syttyneen sodan johdosta
(Aikakauslehti Valvoja 1908, s. 117)

Suomen sota alkoi 21.2.1808, jolloin venäläiset joukot ilman ennakkovaroitusta ylittivät valtakunnanrajan Kymijoella. Siten Venäjä oli kääntynyt Napoleonin Ranskaa vastaan käytyjen sotien aikaista liittolaistaan vastaan. Venäjä, Iso-Britannia, Itävalta ja Ruotsi olivat vuonna 1805 muodostaneet ns. kolmannen liittokunnan, jossa Preussi tuli korvaamaan Itävallan vuonna 1806. Sodassa kävi huonosti liittoutuneille ja heinäkuussa 1807 Venäjä (ja Preussi) solmivat rauhan Ranskan kanssa Tilsitissä. Rauhan myötä Ranskasta ja Venäjästä tuli liittolaisia ja Venäjä otti tehtäväkseen pakottaa Ruotsi kauppasaartoon, jonka Ranska oli julistanut Isolle-Britannialle vuonna 1806. Yritykset saada Kustaa IV Aadolfin Ruotsi liittymään saartoon epäonnistuivat ja jo vuodenvaihteessa 1807-1808 venäläisten suunnitelmat hyökätä Suomeen alkoivat selvitä. Provosoimaton hyökkäys aikaisempaa liittolaista vastaan, jonka kanssa oli yhdessä taisteltu Napoleonia vastaan, ei ollut suosittu kaikilla tahoilla edes Venäjällä, mitä täytyi selittää myös Suomen asukkaille.

Venäjän joukkojen ylipäällikön von Buxhoevdenin kuulutus 2.4.1808 suomalaisten upseerien velvollisuudesta palata virkataloihinsa
(KA/Suomen sotaa 1808-1809 koskevat asiakirjat, kansio 10)

Venäläinen sotilasjohto pyrki 1808 monin tavoin heikentämään vastarintaa Suomessa, myös muilla tavoin kuin sotilaallisin keinoin. Liioitelluin ja suorastaan väärin tiedoin venäläisten joukkojen menestyksestä saatiin esim. Viaporin komentaja C.O. Cronstedt huhtikuun 1808 alussa luovuttamaan se linnoitus jota hänen piti johtaa ja puolustaa. Toisen tavan heikentää ruotsalaista puolustustahtoa tarjosivat ne upseerien virkatalot joihin näiden perheet (vaimot, lapset ja palvelusväki) oli jätettävä armeijan perääntyessä. Venäläiset korostivat koko sodan aikana Suomen ja muun Ruotsin välistä eroa, esim. julistuksessaan 21.3./2.4.1808 jossa he varoittivat suomalaisia upseereita siirtymästä Suomen alueelta. (Suomalaisten ja ruotsalaisten läänien välinen raja kulki hiukan Kemijoesta pohjoiseen). Ruotsalaisten joukkojen lähestyessä Oulua huhtikuun alussa 1808 olivat venäläiset varautuneet näiden poistumiseen Suomesta – kokonaan. Kuulutuksen seurauksena ilmoittivat jotkut suomalaisupseerit itsensä sairaiksi, jättäytyen johonkin Pohjanmaan kaupunkiin ’toipumaan’.

Maaherra Wibeliuksen protesti 14.4.1808 von Buxhoevdenin 2.4.1808 annettua kuulutusta vastaan
(KA/Suomen sotaa 1808-1809 koskevat asiakirjat, kansio 11)

Virkamiehistö ja papisto jäivät v. 1808-1809 sodan aikana yleensä paikalleen hoitamaan tehtäviään, myös venäläisten joukkojen saavuttua. Virkamiehet ja papit joutuivat näin myös toimeenpanemaan valloittajien käskyjä, mikä ei aina ollut kovinkaan miellyttävää. Heidän tilanteensa olisi toki voinut olla huonompikin, venäläisten ylipäällikkö F.W. von Buxhoevden oli myös jälkimaailman silmissä varsin inhimillinen valloittaja. Kuopion maaherran Olof Wibeliuksen huhtikuun 1808 keskivaiheen protesti von Buxhoevdenin suomalaisia upseereita virkatalon sekä palkan menetyksellä uhannutta kuulutusta vastaan oli kaikesta huolimatta niin ainutlaatuinen että historioitsijat ja kansallisrunoilija J.L. Runeberg kiinnittivät siihen huomiota. Runebergin kirjoittama runo ”Maaherra”, joka ilmestyi Vänrikki Stålin tarinoissa (II) v. 1860, oli Wibeliuksen lain ja oikeuden puolustuksen innoittama.

 

Klikkaamalla kuvaa aukeaa PDF-dokumentti.
PDF-dokumentin lukemiseen tarvittava Acrobat Reader on ladattavissa Adoben kotisivuilta.