Opetusaineiston etusivulle Ohjeita   Suomeksi Svenska

"Onneton nykytilanteemme"
- Suomen sodan 1808-1809 asiakirjoja digitaalisessa muodossa opetustarkoitukseen

 

Suomessa Suomen sotana 1808-1809 tunnettu sota on maamme historian tärkeimpiä vaiheita. Itse sota oli eurooppalaisesta näkökulmasta tarkasteltuna varsin vähäpätöinen, eikä sitä mitenkään voi verrata aikakauden suuriin sotaretkiin joiden kohteena oli vuodesta 1805 myös Ruotsin valtakunta. Ruotsi liittyi v. 1805 Venäjän, Itävallan ja Ison-Britannian rinnalle suureen taisteluun Napoleonin Ranskaa vastaan. Taistelu sujui huonosti, myös sen jälkeen kun Preussi oli liittynyt liittoutuneiden joukkoon. Kun Venäjä yllättäen solmi rauhan Ranskan kanssa heinäkuussa 1807, ja vaihtoi puolta, oli Ruotsin tilanne äkkiä hyvin vaarallinen, varsinkin kuin kuningas Kustaa IV Aadolf ei suostunut Venäjän esittämiin Ranskan vaatimuksiin Ison-Britannian kanssa käytävän kaupan lopettamisesta.

Venäläiset hyökkäyssuunnitelmat pantiin toimeen helmikuun 1808 lopussa, johtaen Etelä-Suomen nopeaan venäläiseen valtaukseen. Ruotsalaiset joukot vetäytyivät nopeasti Oulun seuduille eivätkä myöhemmin pystyneet valtaamaan takaisin menetettyjä alueita, varsinkin kuin tärkeä ruotsalainen Viaporin linnoitus pian antautui. Toistuvien tappioiden jälkeen oli ruotsalaisten (so. suomalaisten) joukkojen jätettävä Suomen alue vuodenvaihteessa 1808/1809, mutta sota jatkui v:n 1809 syksyyn asti, jolloin Ruotsin joutui luovuttamaan Suomen Venäjälle.

Varsinkin Pohjanmaata, Hämettä, Savoa, Pohjois-Karjalaa ja Ahvenanmaata toistuvasti ravistanut, edes takaisin aaltoileva sota oli monen tapahtuman näyttämönä. Ratkaisevat päätökset tehtiin usein joko pääkaupungeissa (Pietari, Tukholma) tai ruotsalaisessa/venäläisessä sotilasjohdossa. Venäjän v:n 1808 hyökkäyssuunnitelman hahmotti itse asiassa suomalainen, Göran Magnus Sprengtporten, jolla oli takanaan yli 20 vuotta venäläisessä palveluksessa. Ruotsin puolella oli osa Suomen sodan sotilasjohdosta suomalaista syntyperää. Suomi ja suomalaiset joutuivat tästä huolimatta tyytymään osaansa lähinnä taistelun kohteena, sodassa jossa suuret tärkeät päätökset tekivät muut, muualla.

 

Näiden päätösten merkitys ja seuraukset Suomen asukkaille ilmenevät sodanaikaisista asiakirjoista. Saadakseen selville mitä oikein tapahtui Suomessa vuosien 1808-1809 sodan aikana ja sen jälkeen on mentävä asiakirjalähteiden luo. Ne säilytetään nykyään Kansallisarkistossa. (Eivät toki kaikki – Tukholman, Pietarin ja Moskovan arkistoissa on runsaasti em. sotaa koskevia asiakirjoja.) Silloiset asiakirjat välittävät nykysuomalaiselle alkuperäisen kuvan vuosien 1808-1809 tapahtumista mahdollistaen eläytymisen Ruotsin ajan lopun Suomen oloihin.

Kansallisarkisto on siksi valinnut eräitä asiakirjoja ajalta 1808-1827, antaakseen nykykoululaisille mahdollisuuden omakohtaiseen perehtymiseen sodan aikaiseen elämään vieraan miehityksen alla. Asiakirjat on digitoitu ja kirjoitettu puhtaaksi, koska silloiset käsialat ovat vaikeaselkoisia jo siksi että kirjasinasu oli tuolloin toinen. Asiakirjat ovat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ruotsinkielisiä, ja niiden kuten yksittäisten suomenkielisten vastaavien asiakirjojen kieliasu on vanhahtava. Niissä esiintyvien vaikeaselkoisten sanojen selittäminen on jätetty opettajien tehtäväksi. Asiakirjat lyhyine johdantoineen ovat käytettävissä rinnakkain alkuperäisinä ja puhtaaksikirjoitettuina.

Asiakirjapaketin keskipiste on itse sota ja sen seuraukset aikalaisille. Pyrkimyksenä on välittää – niin pitkälle kuin mahdollista – kuva sodan arjesta ja sen aikaisista Suomen oloista. Ne asiakirjat jotka koskevat Suomen suuriruhtinaskunnan keskushallinnon syntyä ja Suomen asemaa Venäjän keisarikunnan yhteydessä v:sta 1809 lähtien, on siksi jätetty pois